Täyttä hevoselämää jne.

Hevoset ammattina -moduuli lähti käyntiin kahden viikon käytännön opin jaksolla Ypäjän Hevosopistolla ratsastuksen aja ajamisen merkeissä. Ensimmäisenä päivänä, eli maanantaina 12.1. oli pelkkää teoriaa klo 10-16, kävimme näillä teoriatunneilla ajamisen ja valjastamisen perusperiaatteet sekä ravihevosen varusteita sekä ratsastuksen perusperiaatteet sekä sivuttiin hieman ratsuhevosen koulutusta. Saimme tuona päivänä myöskin aikataulut, eli milloin olisi ratsastusta ja milloin ajoa. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään, mut oli laitettu ryhmään A. Meillä oli tosi hyvä porukka koko jakson ajan ja kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään. Aikataulut menivät aluksi niin, että samana päivänä oli ensin ratsastusta ja sitten ajoa, mutta sovimme opettajien kanssa että olisi järkevämpää järjestellä aikataulut niin, että yhtenä päivänä olisi vain jompaa kumpaa lajia, jolloin jäisi enemmän aikaa paneutua kyseiseen lajiin eivätkä iltapäivät venyisi niin pitkäksi. Tämä onnistuikin hyvin ja mitä ilmeisimmin kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä ratkaisuun.

Ratsastustunneilla meillä oli opettajana Anni Heikkilä, joka on todella mukava ja rohkaiseva opettaja. Hirveästi en ratsastustunneilta irti saanut, lähinnä tuli katsottua hieman tarkemmin mitä tekee ja miten siellä hevosen selässä istuu kun joku oli maneesin keskellä tarkkailemassa, mutta muuten "opetus" oli lähinnä liikenteenohjausta. Menimme ennen ratsastusnäyttöä myös esteitä, mikä oli todella mukavaa vaihtelua ja oli pitkästä aikaa kiva päästä hyppäämään. Ratsunani tuolloin oli Ypäjä Trulli, jonka kanssa hypyt eivät menneet joka kerralla ihan putkeen, kun en uskaltanut ratsastaa hevosta kunnolla eteen ja hitaasta vauhdista johtuen ponnistukset lähtivät todella kaukaa ja sitten roikuinkin jo hevosen kaulalla. Entisen vuokrahevosen kanssa tosin oli hieman samanlaista ongelmaa, kun kyseisen hevosen on todella vaikea löytää hyvää ponnistuspaikkaa ja hypyt tulevat yleensä liian kaukaa, joten pysyin kaikesta huolimatta ihan hyvin Trullin selässä.

Ratsuhevosista kaikki joilla ratsastin olivat suomenhevosia. Ensimmäisellä tunnilla menin pienellä tammalla nimeltä Urre, toisella tunnilla ruunalla, Trullilla, kolmannen tunnin meninkin sitten tamma Uralilla. Trullilla ja Uralilla ratsastin kaksi kertaa, Uralilla toisen kerran ratsastusnäytössä, mikä sujui keskinkertaisesti. Emme hevosen kanssa ehtineet rentoutua kunnolla ja puoli tuntia tikitti alitajunnassani niin, että yritin tehdä mahdollisimman paljon kaikkea ja tämän seurauksena tarkkuus ja rauha tehtävien suorittamisessa jäi hieman unholaan. Trullin kanssa tuli veresteltyä muistoja myös pintelien käärimisessä, taisi sujua nyt hieman mallikkaammin kuin joskus vuosia sitten pikkutyttönä. Uusia varusteita ei juurikaan tullut, mutta ihmettelimme luokkakavereideni Pinjan ja Marin ratsuna toimineen Ypäjä Taiston erikoista, hieman orikuolainta muistuttavaa suukappaletta, joka estää hevosta pullauttamasta kieltään kuolaimen päälle. Oli myös mukavaa vaihtelua päästä ratsastamaan eri hevosilla kuin sillä omalla hoitohevosella, jota tulee ratsastettua se 2-3 kertaa viikossa.

Ajossa ja valjastuksessa meillä oli opettajana supermahtava Pia Räikkä, joka on aivan loistava ja iloinen tyyppi! Löysin myös itse ajamisen uudestaan toden teolla, vaikka olenkin viimeksi viime kesänä ajanut suomenhevosella hölkkälenkkejä. Valjastus onnistui yllättävän sujuvasti kun vaan annettiin oikeat ohjeet aisaremmien kiinnittämiseen ja rintaremmin kireyteen. Aikaisemmin kun valjastus on ollut vähän sinne päin ja omia viritelmiä on joutunut kehittelemään, kun mahavyö ei yllä läskin suokkiruunan ympärille ja lisäpätkäksi viritellään satulaan tarkoitettu kauhukahva.. Nautin aivan suunnattomasti tästä raviosuudesta ja innostukseni raviurheilua kohtaan nousi selkeästi, ehkäpä musta tuleekin vielä ravitantta kaikkien näiden ratsuvuosien jälkeen! Oli kiva päästä ajamaan pitkästä aikaa lämminverisillä (Air Base eli Poju sekä Bensin Barbie Li eli Barbi), toki ajoin kerran myös suomenhevosta Ypäjä Ehtivää. Ajaminenhan ei ole mitään rakettitiedettä, mutta peruuttaminen katokseen oli minulle uutta, samoin pujottelu puiden välissä, vaikkei sekään nyt sen kummempaa ole, kun olen ajanut jonkin verran aikaisemminkin ja tiedän miten ajohevonen toimii ohjas- ja ääniavuilla. Ajettiin pelkillä koppiksilla ja jäi vähän harmittamaan, kun käytännön jaksoa ei ollut pitempään, jolloin oltaisiin voitu kokeilla myös hiitti- ja kilpakärryillä ajamista sekä ajaa vähän enemmän Hevosopiston harjoitusradalla.

Kaikenkaikkiaan Ypäjän käytännönjakso oli oikein mukavaa vaihtelua koulunpenkissä takalistonsa puuduttamiselle ja luennoilla pilkkimiselle. Aikataulutus oli myös hyvinkin onnistunut, sillä päivät alkoivat Ypäjällä vasta yhdeltä päivällä ja loppuivat iltapäivällä 16-17 aikaan. Arvosanatkaan eivät olleet paskemmasta päästä, eli saan olla ihan tyytyväinen omaan suoritukseeni. Ja taas tuli huomattua, että fyysinen tekeminen pitää mielen ja kehon virkeänä koko päivän, vaikka iltaisin olinkin melko loppu ratsastettuani yleensä vielä Jatkon Ypäjän heppailujen päälle.