Kaks viikkoa onkin hujahtanut viimeisestä postauksesta, mutta yksinkertaisesti ei vaan ole ollut jaksamista kirjoittaa aikaisemmin. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja nakutella edes jotain tekstin tynkää! Elämä rullaa aika samoilla raiteilla kuin kaksi viikkoa sitten, paljon on edelleen uutta asiaa tosin tullut ja opittu on kaiken näköistä. Itsevarmuutta hommiin on myös tullut huomattavasti ja rutiinien päistä on saatu ote.
Tässä välissä tallin ratsastajan on vaihtunut edellisen saatua potkut, onneksi Patrickilla oli jo seuraava työpaikka kutakuinkin tiedossa. Uusi, tällä kertaa Epsanjasta kotoisin oleva Javier muutti saman katon alle viime torstai-iltana. Mulle tosin ei tästä kämppiksen sisäänastumisesta ilmoitettu etukäteen mitään ja olin jo mennyt petiin kun Wim marssii (koputtaen toki ensin) sisälle tämän miekkosen kanssa. Tähän mennessä tyyppi on vaikuttanut mukavalta ja jotain keskusteluakin ollaan saatu aikaiseksi vaikka hän ei kovin hyvää englantia puhukaan. Javier vaikuttaa myös hyvältä ratsastajalta ja ainakin näin alussa keskittyy hyvin työskentelemään hevosten kanssa yksilöinä eikä vain vähän ratsastele. Kyseinen tyyppi tulee hyvin toimeen myös nuorten hevosten kanssa ja kaikki sujui perjantaina loistavasti jopa jättiläiskirahvi Baban kanssa, joka on "hieman" herkkä eläin ja sitä ei oltu liikutettu viikkoon.
Belgian estemestaruudet olivat viime viikonloppuna ja siellä oli useampi "meidän" hevosista. Viittaan jatkossa paikan hevosiin ja muihin siihen liittyviin juttuihin "meidän" asioina, sillä mulle on helpompi kertoa niin. Ihan varma en ole mitä sijoituksia mestaruuksista tuli, mutta Alexander ja Emilia molemmat hyppäsivät siellä niin poneilla kuin hevosillakin ja muun muassa pieni ja pyöreä poni Adamo pääsi kilpailuihin pitkästä aikaa! Kesän toinen NNH -varsa syntyi aamuyöllä 14.5. Pepperille (Pepper HH Z, i. Pablo v. Berkenbroeck) ja ruunikko tammavarsa tämäkin on. Isänsä on huippuesteori Vigo d'Arsouilles(i. Nabab de Reve) ja olen pannut merkille että varsasta on jo nyt suuret odotukset.
Siitostammojen yleisen hoidon laiminlyönti on tullut näiden muutaman viikon aikana melko selkeäksi, osa hoidettavaksi tulevista tammoista on toki todella hyvässä kunnossa, johtuen todennäköisesti siitä että ovat ensimmäistä kertaa tiineytettävinä eli tulevat lähes suoraan treenistä. Osa hyväkuntoisista tammoista (karva kiiltää, kaviot on huollettu, harja ei ole takussa) näyttää kyllä myös siltä, että niillä on jo pari varsaa alla, eli onneksi myös näitä kokeneempiakin hyvin hoidettuja siitostammoja näyttäisi täältä löytyvän. Sitten on nämä tapaukset, joiden etukaviot on niin karseessa kunnossa että tamma ontuu oikein huolella toista etujalkaansa. Mietin jo mielessäni tätä tammaparkaa karsinasta tutkimuskarsinaan ja takaisin useampaan kertaan kävelyttäessäni, että miten Belgiassa voisi tehdä eläinsuojeluilmoituksen. Kun omistaja tuli tamman hakemaan, meinasin tälle sanoa tamman kavioista mutten uskaltanut, kun en tiennyt miten Wim siihen reagoisi ja olisiko tässä tilanteessa ollut mahdollisuus menettää hyvä ja pitkäaikainen asiakas, kun samalta pieneltä ja hölösuiselta mieheltä on ollut hoidettavana (ja on yksi tälläkin hetkellä) useampi tamma. Tämä siitostammojen hoidon tietyn osa-alueen (harjaus, kavioiden huolto, hampaiden raspaus jne) laiminlyönti on noussut tähän mennessä suurimmaksi epäkohdaksi hevosbisneksessä ainkin täällä. En voi ottaa kantaa muiden Keski-Euroopan maiden tai edes muun Belgian meininkiin, sillä en ole sitä nähnyt, mutten ihmettelisi vaikka meininki olisi muuallakin samanlainen. Myös siitostammojen yleisen käsittelyn vähyys näkyy muun muassa siinä, että tammoja joutuu tarhassa välillä jahtaamaan ihan huolella että ne saa kiinni ja tarkastettavaksi. Sama juttu varsovien ja varsoneiden laitumella olevien tammojen kanssa. Olen kiroillut viimeisen viikon ajan kun Pippiä ja Pepperiä on pitänyt jahdata pitkin isoa laidunta eikä ainakaan Pipin nappaaminen onnistu yksin perkeleelläkään. Olen miettinyt meneväni tekemään harjausurakan siitostammojen tarhaan, jossa niistä puolet tällä hetkellä asustelee ihan omalla ajallani, mutta pitkien ja rankkojen päivien vuoksi en ole sitä jaksanut vielä ainakaan toistaiseksi toteuttaa. En edes tiedä, suostuisivatko tammat seisomaan nätisti paikallaan puunattavana.
Myös varsojen ja nuorten hevosten käsittelemisen vähyys on kummastuttanut, vaikka syyn sille tiedänkin ja se on yksinkertaisesti ajan puute. Talon väellä saatika päätoimisella hevosenhoitajalla Åsalla ei todellakaan ole aikaa käsitellä kaiken muun kiireen ja kilpailuhässäköiden lisäksi nuoria hevosia. Ne kasvavat ilmeisesti ikäluokittain laumassa laitumella kunnes niitä ruvetaan ottamaan ratsukoulutukseen. Kaikkien muidenkin hoitotoimenpiteiden opettaminen alkaa vasta kun hevoset otetaan ratsukoulutukseen. Sekös se vasta mukavaa varmasti onkin! Toki, hyvä että saavat rauhassa kavereiden kanssa kasvaa, antavathan Islannissakin issikoiden olla emiensä ja kavereidensa kanssa vapaana laitumilla koskemattomana 4-5-vuotiaiksi ennenkuin niiden kanssa ruvetaan tekemään mitään. Kaikista täällä kasvatetuista hevosista on kuitenkin tullut kelpo ratsuja ja vieläpä onnistuneesti kilpailevia suurimmasta osasta. Ehkäpä kesän aikana vielä pääsen seuraamaan kun joku muksuista otetaan koulutukseen. Seuraava oppimisen paikka tällä hetkellä ratsutuksessa olevilla 4-vuotiailla on pesukarsinassa seisominen ja pesulle opettaminen, Åsa jo mainitsikin että ensi viikolla pitäisi vissiin tuohon hommaan ryhtyä ja että siitä tulee varmasti melko jännää. Baba on muun muassa kuulemma sellainen että se potkii pesukarsinan takaseinää aivan hullun lailla, sillä se on jo pesukarsinassa seisonutkin aikaisemmin. No, nähtäväksi jää mitä tapahtuu.
Pablo the pappa 24v.
Kuluneen viikon aikana isoimpina uusina juttuina olen oppinut injektoimaan hevosta lihakseen, oksitosiinia tarkemmin mainittuna. Pieni askel maailmalle, mutta iso askel minulle, sillä pelkään hitusen neuloja ja kaikenlainen piikittäminen ällöttää jo ajatuksen tasolla. Mutta kun otti homman haltuun ja vaan teki, niin ei se piikittäminen ollutkaan niin paha juttu. Ensimmäisenä uhrinani oli asiakkaan selle francais -tamma Kombel (Kombel Saint Paer, i. Le Tot de Semilly). Kombellin jälkeen olen viikon aikana piikittänyt useampaa tammaa ilman, että kukaan on saanut mitään komplikaatioita eli ihan onnistuneesti ilmeisesti. Maanantaina olin myös aamutallissa ensimmäistä kertaa ilman Åsaa, joten ruokinta- ja purukarsinoiden siivousnakki napsahti minulle. Åsa oli aamun poissa hakemassa passiaan Brysselistä. Ihan yksin en onneksi kuitenkaan joutunut olemaan, vaan Alin eli paikan yleistyömies oli aamutallia kanssani tekemässä niinkun yleensäkin. Camilla oli myös puuhailemassa mukana ja vei hevosia tarhaan ja kävelykoneeseen. Ei siis todellakaan mikään ylitsepääsemätön juttu.
Eilen olin ensimmäistä kertaa myös mukana kisoissa ja oltiin tuolla noiden yliöverihienolla hevosrekalla liikenteessä. Ajeltiin 30 kilometrin päähän Diepenbeekiin Pony Challengeen joka on osa viikonlopun aikana järjestettävää Gouden Laars te Diepenbeekiä eli Diepenbeekin Kultaista Hevosenkenkää. Mukana eilen olivat ponit Adamo, Super Girl, Katie (Katie Again, i. Ardgaineen Boy), Quickstar sekä Karim. Emilia hyppäsi Adamolla, Katiella ja Super Girlillä ja Alexander Quickstarilla ja Karimilla. Emilia ja hänen poninsa jäivät valitettavasti vaille sijoituksia, mutta Alexander nappasi Karimilla voiton 110 cm luokasta. Paljon oli poneja kisaamassa ja päällimmäiseksi huomioksi nousi yksi pienen pieni tyttö, joka hyppäsi ensin pienellä ja pyöreällä, mutta vikkelällä ponilla 90 cm luokan sekä pari isompaa luokkaa kahdella eri ponilla. Tomera tyyppi, joka huuteli ponilleen kannustuksia pitkin rataa ja paineli menemään ihan täysiä. 90 cm luokasta tyttö saikin kotiinviemisiksi ruusukkeen, tarkempaa sijoitusta en tosin tiedä.
Pikkulikka ja pyöreä poni Shakira
Ainiin, olenhan mä tän kahden viikon aikana ollut Wimiä avustamassa kahdessa alkionhuuhtelussa sekä yhdessä caslick -operaatiossa! Ja koti-ikävä on näköjään alkanut iskeä, vaikken olisi koskaan uskonut. Tai oikeastaan vaan haikailen Suomen kesän perään ja mitä tulen missaamaan mutta onhan täälläkin kesä ihan yhtä lailla ja nättejä maisemia jos vaan jaksaisi hilata takamuksensa kämpästä ulos työajan ulkopuolella! Loppuun vielä video Emilian ja Katien radasta: https://www.youtube.com/watch?v=tI4i6h3Ab1c !
Noniin, nyt olis sitten ensimmäinen vapaapäivä kääntymässä iltaan ja nautin suuresti kun sain nukkua pitempään kuin kuuteen aamulla näin aamu-unisena ihmisenä. Kertaakaan ei kuitenkaan vielä ole ollut vaikeaa nousta sängystä ylös! Olen ottanut tavaksi laittaa herätyksen tasan kuudelta ja nousta sitten torkkumisen jälkeen 6.15-6.20 ylös sängystä ja hyvin kerkeää töihin. Eilen nautin vajaan pullollisen valkoviiniä ihan issekseni ja päivittelin Sukupostia sekä katsoin muutaman jakson Dexteriä. Viini tosin ei ollut paikallista vaan Kalifornialaista Barefoot -nimistä tavaraa. Voi sen lauantai-illan noinkin viettää! :D
Viikko täällä on vierähtänyt yllättävän nopeasti ja vaikka päivät ovat pitkiä ja rankkoja kaiken seisomisen ja kävelemisen vuoksi, on mieli ollut sitäkin virkeämpi ja kroppa vetreämpi! Olen kotiutunut loistavasti ja tulen hyvin toimeen ihmisten sekä hevosten kanssa. Luultavasti sopeutumistani helpottaa se, että olen kesällä 2012 lähtenyt tuikituntemattomalle lypsykarjatilalle kesätöihin ja siellä asunut sitten perheen keskellä. Mukavat työkaverit ovat todella iso osa viihtymistäni täällä eikä sääkään tällä hetkellä ole yhtään sen paskempi - aurinko paistaa, lämpöä on parisenkymmentä astetta ja linnut laulaa! Maisemat ovat upeita pelkästään jo tallin ympäristössä, mutta myös muualla. Tiet ovat täällä todella kapeita ja varsinkin pikkukylien ja asuinlähiöiden tiet ovat yhden auton levyiset, joten ohittamistilanteet ovat varmasti näillä teillä melko hankalia. Belgialaiset eivät kuulemma osaa ajaa autolla ollenkaan ja lähes kaikki autot joita näkee pysäköitynä teiden varsille on jollakin tapaa kolhittu tai naarmutettu. Olen muuten asettanut itselleni tavoitteeksi opetella puhumaan hollantia ainakin sen verran että osaan esitellä itseni sekä vaihtaa kuulumisia hollanniksi. Myös ainakin kerran haluan nähdä Belgian yöelämää ja istua vaikka pussikaljalla jossain.
Täällä ei ratsastajat paljoo käytä kypäriä, ei oo #järkipäässä!
Banana, jolle laitoin muuten väärät jalkavermeet..
Maanantaina aamu alkoi seitsemältä ja ainoa annettu ohje oli ilmestyä silloin päätalliin. Siellä vastassa oli pirtsakka ruotsalaisnainen Åsa, jonka kanssa sanoimme käsipäivää. Hän kertoi, että on 39-vuotias ja että hän on viettänyt viimeiset 15 vuotta Hollannissa ja Belgiassa tehden hevosenhoitajan töitä. New Nordic Horsesin palkkalistoilla nainen on ollut jo ainakin kuusi tai seitsemän vuotta. Åsa lopetti opiskelun peruskoulun jälkeen ja lähti samantien touhuamaan hevosten pariin ja on jäänyt sille tielle todennäköisesti loppuelämäkseen. Mitään hevosalan koulutusta hänellä siis ei ole, vaan rautainen täysin kokemukseen perustuva ammattitaito. Seuraavaksi sainkin tarttua jättimäisiin kottikärryihin ja nelipiikkiseen rautatalikkoon. Ensimmäisenä oli siis karsinoiden siivousta ja suurimmassa osaa karsinoista oli vastassa oljet, shit. Olen olkien kanssa temmeltänyt vain kun varsakarsinassa on pitänyt olla lisäpehmustetta. Åsa sanoi, että he ottavat karsinasta pois kaikki märät oljet ja paskan. Eikun tuumasta toimeen! Voitte vaan kuvitella kuinka olkeen ja harvapiikkiseen talikkoon tottumaton suomalaistytteli ähisee niiden saamarin paskakikkareiden kanssa, jotka eivät meinaa pysyä kyydissä sitten millään. Koin suuria riemuntunteita kun tajusin, että talikolla kannattaa ottaa kakkakasan alta samalla olkia, jolloin kikkareet pysyvät olkien päällä eivätkä tipu piikkien välistä. Tallissa on myös purukarsinoita, mutta Åsa siivoaa ne aina itse. Karsinoita siivoamassa on aamuisin myös Alin (jota luulin aluksi latinoksi, mutta myöhemmin Åsa selvitti että hän on vaimoineen Romaniasta) ja Patrick. Sain puhistua kaksi karsinaa siinä ajassa kun Åsa siivosi purukarsinat ja Alin ja Patrick muut olkikarsinat. Hitusen nolotti kun olen oikeasti melko nopea karsinansiivooja kun kuivikkeena on purua tai turvetta ja aseena tiheäpiikkinen talikko. Eipä auttanut itku markkinoilla, vaan sitten kastelukannu käteen ja käytävää kastelemaan harjausta varten. Tallin siivouksen jälkeen Åsa vei minut esittelykierrokselle ja kertoi vähän mitä missäkin tapahtuu ja mitä mikäkin tarkoittaa. Hän myös varoitti että Wim ei oikein osaa puhua englantia tai ainakaan siitä ei saa välttämättä selvää, joten tältä pitää kysyä jos joku jää askarruttamaan.
Kun esittelykierros oli tehty, tuli Wim huikkaamaan minut avukseen viereiseen tammatalliin. Åsan varoituksista huolimatta koin melkoisen kielikorvashokin, kun sujuvasti kevyellä ruotsalaisella aksentilla englantia puhuvan Åsan jälkeen kuuntelin rankasti hollantilaisittain äännettyä englanninkielistä mokellusta. En saanut aluksi selvää puoliakaan Wimin sanoista, mutta saimme kuitenkin esiteltyä itsemme toisillemme ja pysyin mukana hommissa joita mies minulle määräsi. Ensimmäisenä Wimin kanssa kiertelimme tallin 24-vuotiaan senioriorin Pablon (Pablo van Berkenbroeck, i. Pit I) kanssa tammojen luona. Wim tarkastaa orin avulla mitkä tammat ovat kiimassa aina kun päivän aikana on hypytettäviä oreja. Kysyin, miten Pablosta näkee, että tamma on kiimassa ja luulen Wimin vastanneen että ori katsoo tamman häntää ja peräpäätä sekä tietysti tamman omaa käytöstä tulee tarkkailla, minkä tiesinkin jo etukäteen. Tamma nimeltä Queen Lisa oli hyvässä kiimassa ja Wim käski ottaa sen oriasemalle pakkopilttuuseen houkutustammaksi. Opin heti varovaisemmaksi tammojen kanssa, sillä tuo pirulainen puri minua poskeen mitään varoittamatta kun seisoin sen edessä sen ollessa pakkopilttuussa. Tamma ei onneksi purrut kovaa, eli posken iho vain meni vähän rikki ja iho turposi hieman. Naamani ei vissiin sitten vaan miellyttänyt kyseistä rouvaa..
Seuraavaksi lähdimmekin sitten hypyttämään oreja kunhan Pablo oli palautettu karsinaansa. Tänä päivänä oli poikkkeuksellisen paljon oreja hypytettävänä. Tallin omat poniorit Karim (Karim van Orchid S, i. Kanshebber, joka käytöksensä perusteella ei todennäköisesti tiedä olevansa ori) ja tallin kunkku Cyklon (Cyklon Texass, i. Nando) hyppäsivät ensin, sitten hypytettiin paria ruunikkoa. Tämän jälkeen hypytettävänä kävi yksi kimo ori sekä yhden tytön tinker-risteytysori sekä quarterori, jonka kanssa aikaa saatiin kulutettua varmaan puolisen tuntia kun ori ei aluksi hypännyt pukille. Ori varmaan mietti mielessään, että mitä kusetusta tämä on kun hyvässä heatissa oleva tamma seisoo vieressä kuin tatti valmiina toimintaan ja tyhmät ihmiset yrittää saada hyppäämään valkoisen muovilla päällystetyn pölkyn päälle. Lopulta ori kuitenkin saatiin hyppäämään pukille ja spekut kerättyä. Minulle kävi pian selväksi, että pukki pestään desinfiointiaineella varustetulla kuumalla vedellä ja juuriharjalla joka orin välissä, jotta vältyttäisiin infektioilta. Ennen hypytystä orille laitetaan päähän hypytysriimu, joka on hieman orikuolaimen näköinen mutta siinä mikään osa ei mene hevosen suuhun ja köysi on kiinni renkaassa, joka on hevosen nenäpiin päällä. Jos ori pysyy paikallaan ilman suurempaa taistelua, sen vehjes pestään puhtaalla kertakäyttörätillä sekä lämpimällä vedellä. Kun pesu on suoritettu, ori viedään haistelemaan houkutintammaa ja ohjataan hyppäämään pukille. Orin hypättyä pukille, sen vehjes ohjataan lykkimään tekovaginaa. Tästä "tekovaginasta" varsikin miespuolisille henkilöille tulee varmaan ensimmäisenä mieleen ihmisille tarkoitetut lelut, mutta tässä ei nyt ole kyse mistään fleshlightin tapaisesta kapistuksesta. :D Hevosilla käytettävä pömpeli on halkaisijaltaan noin 20cm kokoinen putki ja siinä on kahva sekä vedentäyttöreikä. Putkeen laitetaan sisälle muovikäärettä, josta leikataan sopiva pala, Muovin toinen pää taitellaan putken toiseen päähän sen reunojen ympärille ja toiseen päähän muovia kiinnitetään spermankeruupurkki. Tämän jälkeen muovin ja putken väliin lasketaan lämmintä vettä täytteeksi. Kun homma on valmis ja lastit heitetty, oria kiitetään taputtamalla ja se viedään pois. Olen huomannut, että oreissa on hyppääjinä paljon eroja. Jotkut ovat todella raisuja touhuissaan ja joillakin menee aikaa ennenkuin ne ovat valmiita edes hyppäämään.
Hypytyksen jälkeen käytiin tammojen kimppuun ja kiikutin Wimille useamman tamman toisen perään ultrattavaksi tai siemennettäväksi. Täällä käy siis tammoja siemennettävänä sekä alkionhuuhteluita varten. Tammoille laitetaan yleensä nimilappu kiinni riimuun, jos ne ovat täällä pitempään kuin päivän niin tiedetään mikä tamma on mikä. Jotkut tammat tulevat tänne myös varsomaan. Kesän ensimmäinen varsa onkin vieraan tamman, söpö, potra ja rautias oripoika. Paikka on sinänsä merkittävä, että tänne tulee tunnettujen ja menestyneiden siittoloiden ja tallien tammoja ja oreja jopa ulkomailta asti. Eilen joku tuli hakemaan tamman - jonka huuhtelussa olin apunakätenä - rekalla jonka kyljessä luki Berkenbroeck.. Maanantaina heti myös Wim suoritti yhdelle tammalle jonkun ulkosynnyttimien leikkauksen (todennäköisesti caslick), sillä hän halkaisi tamman ulommat häpyhuulet ja teki jotain välissä ja ompeli ne sitten takaisin kiinni. Ennenkuin Wim rupesi operoimaan, hän kysyi minulta että kestänkö verta vai meinaanko pyörtyä heti kun nään sitä. Totesin, että veri ei kauhistuta, joten anna mennä vaan! Kun tammat oli hoidettu, palasin takaisin Åsan hoiviin ja tämän kanssa touhusimme liikutettavien hevosten kanssa. Hoitotoimenpiteisiin kuului muun muassa hevosten varustaminen valmiiksi Patrickille ratsastettavaksi, pois harjaaminen, kavioiden rasvaus sekä loimitus. Täällä ratsastajilla on omat satulansa, ja samoja yhtä tai kahta satulaa käytetään kaikilla ratsastettavilla hevosilla, oli hevosen selkä millainen hyvänsä. Hevosilla ei siis ole omia satuloita. Satulahuovat ovat tallin puolesta, samoin satulahuovan alle tuleva geeli, joka toimii liukuesteenä. Suitsia on tarpeeksi kaikille hevosille omiksi, mutta yksiä suitsia voidaan käyttää useammalla hevosella. Satulavöitä on useampi, muutamaan erilaista sorttia ja tallilta löytyy myös vatsapanssareita. Kaikki varusteet putsataan aina käytön jälkeen vedellä ja satulasaippualla. Kaikille hevosille ja poneille tulee jalkoihin jotkut suojat, yleensä ihan vaan jännesuojat. Banana (Banana D'Ive Z, i. Baloubet du Rouet) on ainoa jolla käytetään pinteleitä. Jos hevoset ovat hikisiä, ne kuivataan solariumilla ja jos niiden jalat ja häntä ovat likaiset, ne pestään shampoon kanssa. Kaviot putsataan karsinassa tai tarhassa/laitumella ennen kuin ne tuodaan liikutettavaksi. Täällä on kävelykone päivittäisessä käytössä ja hevoset käyvät kävelemässä osittain myös ratsastuksen lisäksi. Kävelykoneeseen menee neljä hevosta kerrallaan ja se vaihtaa itse suuntaa tietyin väliajoin. Hevosia liikutetaan myös juoksuttamalla liinassa ja sitä varten täällä onkin erityinen pyöreä juoksutus"kenttä". Patrick liikuttaa päivittäin ratsastaen +-10 hevosta, Åsa ja minä juoksutetaan yhteensä päivittäin hevosia 2-5 ja kävelykoneessa käy hevosia pävittäin noin 4-10. Kaikilla päätallin hevosilla Pabloa lukuunottamatta pidetään koko ajan jotakin loimea. Nyt hevosilla on ollut päällään yleensä tallitoppis sekä vielä sadeloimen tapainen ohuempi loimi. Joillakin hevosilla on vain tuo sadeloimen tapainen ohuempi loimi päällään. Kaikki varusteet paitsi suitset, satulat ja satulavyöt ovat sinisiä! Kaikki kama on valtaosin B-Vertigo ja Horze -merkkisiä. Täällä käytetään myös suomalaista tavaraa kuten Helosania ja Pharmacaren eri tuotteita!
Patrick pyysi maanantaina illalla vielä katsomaan kun hän hyppäsi yhden nuoren tytön esteruunalla, joka on todella kova suustaan eikä tytöllä ole itsellään voimaa pidätellä ruunaa kun se imee esteelle. Autoin puomien nostamisen kanssa ja kauhistelin esteiden korkeutta, joka taisi olla 130-140cm paikkeilla. Ja ne olivat ihan normaaleja esteitä Patrickille, joka on kokenut kilpaileva esteratsastaja ja hypännyt 160cm ratoja jopa voittaen. Itse estekammoisena seurasin touhua pelonsekaisen ihailun vallassa. Patrick on mukava ja hauska tyyppi, mutta samalla se osaa olla jokseenkin limainen ja hitusen pöljä tapaus kaikkien naistarinoidensa kanssa. :D Åsa vetoaa pojan hollantilaisuuteen, ehkä se on sitten vaan sitä. Kämppiksinä ollaan tultu hyvin toimeen ja jutun juurta kyllä riittää. Perjantaina Patrick esitteli mulle hollantilaista musiikkikulttuuria ja soitti mulle muun muassa jotain Gagnam Stylen tyyppistä musaa.
Kyllä hätä keinot keksii kun ei ole kuivaustelinettä..
Carreira
Adamo
Tiistaina mut jo uskottiin pitelemään kahta oria, mustaa kaunokaista joka on todella rauhallinen tapaus ja symppis kuin mikä, sekä Pabloa kun se oli hypännyt. Autoin taas Wimiä tammojen kanssa ja pääsin myös juoksuttamaan! Juoksutin hevoset pelkällä riimulla ja juoksutusliinalla ja ensin oli vuorossa Carrera, mustanruunikko tamma joka kusetti mua ihan 6-0 ja riehui liinan päässä kuin mikäkin kuriton kakara. Carreran jälkeen juoksutin supersöpön poniruunan Adamon (i. Kantje's Ronaldo), joka on laihiksella. Adamo toimi kuin ajatus ja sitä oli ilo juoksuttaa, toisin kuin Carreraa. Jalat eivät vain huutaneet vaan suorastaan kiljuivat hoosiannaa, joten ruokiksella oli pakko vaihtaa epäergonomiset, mutta varvasturvalliset turvakärkijohdpurit lenkkareihin. Huomasin eilen että mulla on vasemman jalan pohjassa verenpurkauma ja oikeassa jalassa on syvälle kantapäähän itselleen sijan pedannut rakko. Kädet on pysyneet rakoitta vielä toistaiseksi ja vaikka sinnikkäästi yritin alussa käyttää hanskoja, hylkäsin ne puolessa välissä viikkoa ihan puhtaasti käytännöllisyyden vuoksi. Lutraan päivittäin aika paljon vedellä ja riimunnarujen, riimujen muun sälän kiinnittämiseen tarvitaan sorminäppäryyttä jota ei löydy hanskat kädessä.
Jokaiselle hoidettavalle tammalle täytetään tällanen
Keskiviikkona autoin espanjalaista eläinlääkäriä tekemään ostotarkastusta Super Girlille, joka on myynnissä. Eläinlääkäri katsoi ponin liikkeet ja teki sille taivutuskokeen. Oli kuumottavaa kun vieraat ihmiset katselivat mun juoksuttavan ponia joka perseili, pukitteli ja riehui tuulen vuoksi. Yritä siinä nyt sitten antaa ammattimainen vaikutelma.. Tähän päivään mennessä olen aika hyvin oppinut tuntemaan hevoset ja hieman niiden luonnetta. Teen varmaan jonkun blogikirjoituksen erikseen paikan hevosista. Siitostammat ja varsat sekä nuorikot ovat muuten ulkona 24/7 eikä niitä juurikaan hoideta. Ruokinta kuitenkin pelaa ja siitostammat ovat todella valtavan kokoisia. Tällä hetkellä ne näyttävät melko ruokottomilta kun talvikarva on putoamassa mutta onnellisilta ne vaikuttavat kaikinpuolin.
Torstaina olikin sitten melko erilainen päivä, kun aamupäivällä pakattiin kuusi nuorta hevosta hevoskuljetusautoon ja hurautettiin Camillan ja Patrickin kanssa 10 kilometrin päähän Bolcholtiin valmennuskeskukselle. Homma oli vähän niinkuin harjoituskisoissa, mutta siellä ei ollut kukaan arvostelemassa ratoja sekä esteitä korotettiin ja laskettiin itse. Patrick ehti hypätä viidellä hevosella, sillä radalla oli ajoittain ruuhkaa ja Parajumper (Parajumper HH Z, i. Paquito Z), yksi nuorista hevosista esitti kevätjuhlaliikkeitä useampaan otteeseen ratsastaessa. Reissu toi mulle jo ihan hurjasti lisää kokemusta, sillä en ollut koskaan operoinut hevoskuljetusauton kanssa saati ollut noin monen hevosen kanssa liikenteessä samaan aikaan. Opin purkamaan ja lastaamaan hevoset uudestaan tietyssä järjestyksessä, liikuttelemaan kuorma-auton väliseiniä sekä näin vähän tuota treenitouhua tallin ulkopuolella. Hyppäämässä oli myös rekallinen ja kaksipaikkainen kuljetusautollinen hevosia Berghoeven siittolasta. Ajattelin aamulla että ottaisin tehokkaat ja lyhyet nokkaunet ruokatauolla, mutta ruokatauko siirtyikin parilla tunnilla ja lyheni puolella. Se niistä tirsoista sitten.. Mulle ei siis kerrottu tästä treenireissusysteemistä etukäteen ollenkaan ja ihmettelinkin aamulla että mitä punaiset pisteet hevosten kohdalla treenitaululla tarkoittavat. No kaikki nämä punaisella merkityt hevoset lähtivät reissuun mukaan. Kysyin sitten Camillalta että kuinka usein näitä reissuja tehdään ja tämä vastasi että pyrkimys olisi ainakin kerran viikossa. Tein myös sellaisen havainnon, että tosi moni esteratsastajista täällä on miehiä! Pitkiä ja honkkeleita heinäseipäitä kaikki joihin olen tähän mennessä törmännyt. Torstaina tallilla kävin myös Nico the vakkarikengittäjä, joka kuumakengittää hevoset. Sitäkään en ollut koskaan livenä nähnyt, joten uusi juttu tämäkin. Myös yksi tallin ulkopuolinen tamma tuli tänne kengitettäväksi. Emilialla ja Alexanderilla eli perheen muksuilla oli illalla kouluratsastustunti ja illalla tuli vielä uusi tamma Pia ja samalla kyydillä lähti hullu ruunikko ori oletettavasti Ranskaan hevosauton kuskin puhuman kielen perusteella.
Pitkin viikkoa olen oppinut kommunikoimaan Wimin kanssa paremmin ja oppinut kuuntelemaan tämän mongerrusta. Tullaan hyvin toimeen toistemme kanssa ja autan Wimiä ihan mielelläni iltaisinkin tammojen kanssa, vaikka homma menee periaatteessa työajan ulkopuolelle. Varsinaiset työpäivät loppuvat yleensä vähän ennen viittä ja ruokatauko on 1-1,5h. Perjantaina ei tapahtunut mitään muuta ihmeellistä, kuin että yksi tallin kasvateista palasi ratsuttajalta. Jättikokoinen kirahvin ja vinttikoiran risteytyksen näköinen Alibaba (Alibaba HH Z, i. Air Force HH) on vähintään 185cm säkäkorkeudeltaan, jos ei enemmänkin. Ja se on puoliverinen, zangersheide jos tarkkoja ollaan. En ole koskaan nähnyt noin jättimäistä puoliveristä. Baba on hirmu lempeä tapaus hoitaessa ja käsitellessä, mutta tällä hetkellä todella säikky, sillä sitä on todennäköisesti ojennettu melko rankalla kädellä ratsuttajalla. Baba lähti ratsutukseen muualle, sillä se oli liian hankala Patrickille. Aluksi ruunan ainoa tavoite ratsastaessa oli tiputtaa ratsastaja selästään ja viimeinen tikki oli se, kun Patrick tiputtuaan sai vielä jälkiruuaksi takakaviosta leukaansa. Nyt Baba onkin jo asiallinen, omakotitaloinen estehevosen alku. Jos se on hyvä hyppäämään niin se ylittää varmaan pieniä talojakin. Laitumelta sitä pyydystäessä piti varoa, ettei se hyppää aidan yli.. Eilen lauantaina Pippi (i. Pablo) yksi tallin eniten varsoneisa siitostammoista putkautti aamulla maailmaan virkeän ruunikon tammavarsan. Supersuloinen ilmestys!
Alaska
Halinalle siitostamma Pink <3
Valtavan kokoinen siitostamma Pleasure
Nuorukaisia laitumella
Niiiiin hyvää kakkaa..
Baba the jättiläinen, sama hevonen kuin kahdessa ylemmässä kuvassa
Kesän eka varsa eli tammuskainen ja emä
Tänään kävin kuvailemassa hevosia ja rapsuttelemassa Babaa, toista jättimäistä nuorukaista Alaskaa (Alaska HH Z, i. Air Force HH) sekä Alexanderia (Alexander HH Z, i. Air Force HH). Huomenna sitten taas takaisin sorvin ääreen! Loppukevennykseksi tässä video Pippistä ja päivän ikäisestä tammavarsasta alla!
