Pomppivia poneja ja pitkiä päiviä

Kaks viikkoa onkin hujahtanut viimeisestä postauksesta, mutta yksinkertaisesti ei vaan ole ollut jaksamista kirjoittaa aikaisemmin. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja nakutella edes jotain tekstin tynkää! Elämä rullaa aika samoilla raiteilla kuin kaksi viikkoa sitten, paljon on edelleen uutta asiaa tosin tullut ja opittu on kaiken näköistä. Itsevarmuutta hommiin on myös tullut huomattavasti ja rutiinien päistä on saatu ote.

Tässä välissä tallin ratsastajan on vaihtunut edellisen saatua potkut, onneksi Patrickilla oli jo seuraava työpaikka kutakuinkin tiedossa. Uusi, tällä kertaa Epsanjasta kotoisin oleva Javier muutti saman katon alle viime torstai-iltana. Mulle tosin ei tästä kämppiksen sisäänastumisesta ilmoitettu etukäteen mitään ja olin jo mennyt petiin kun Wim marssii (koputtaen toki ensin) sisälle tämän miekkosen kanssa. Tähän mennessä tyyppi on vaikuttanut mukavalta ja jotain keskusteluakin ollaan saatu aikaiseksi vaikka hän ei kovin hyvää englantia puhukaan. Javier vaikuttaa myös hyvältä ratsastajalta ja ainakin näin alussa keskittyy hyvin työskentelemään hevosten kanssa yksilöinä eikä vain vähän ratsastele. Kyseinen tyyppi tulee hyvin toimeen myös nuorten hevosten kanssa ja kaikki sujui perjantaina loistavasti jopa jättiläiskirahvi Baban kanssa, joka on "hieman" herkkä eläin ja sitä ei oltu liikutettu viikkoon.

Belgian estemestaruudet olivat viime viikonloppuna ja siellä oli useampi "meidän" hevosista. Viittaan jatkossa paikan hevosiin ja muihin siihen liittyviin juttuihin "meidän" asioina, sillä mulle on helpompi kertoa niin. Ihan varma en ole mitä sijoituksia mestaruuksista tuli, mutta Alexander ja Emilia molemmat hyppäsivät siellä niin poneilla kuin hevosillakin ja muun muassa pieni ja pyöreä poni Adamo pääsi kilpailuihin pitkästä aikaa! Kesän toinen NNH -varsa syntyi aamuyöllä 14.5. Pepperille (Pepper HH Z, i. Pablo v. Berkenbroeck) ja ruunikko tammavarsa tämäkin on. Isänsä on huippuesteori Vigo d'Arsouilles (i. Nabab de Reve) ja olen pannut merkille että varsasta on jo nyt suuret odotukset.

Siitostammojen yleisen hoidon laiminlyönti on tullut näiden muutaman viikon aikana melko selkeäksi, osa hoidettavaksi tulevista tammoista on toki todella hyvässä kunnossa, johtuen todennäköisesti siitä että ovat ensimmäistä kertaa tiineytettävinä eli tulevat lähes suoraan treenistä. Osa hyväkuntoisista tammoista (karva kiiltää, kaviot on huollettu, harja ei ole takussa) näyttää kyllä myös siltä, että niillä on jo pari varsaa alla, eli onneksi myös näitä kokeneempiakin hyvin hoidettuja siitostammoja näyttäisi täältä löytyvän. Sitten on nämä tapaukset, joiden etukaviot on niin karseessa kunnossa että tamma ontuu oikein huolella toista etujalkaansa. Mietin jo mielessäni tätä tammaparkaa karsinasta tutkimuskarsinaan ja takaisin useampaan kertaan kävelyttäessäni, että miten Belgiassa voisi tehdä eläinsuojeluilmoituksen. Kun omistaja tuli tamman hakemaan, meinasin tälle sanoa tamman kavioista mutten uskaltanut, kun en tiennyt miten Wim siihen reagoisi ja olisiko tässä tilanteessa ollut mahdollisuus menettää hyvä ja pitkäaikainen asiakas, kun samalta pieneltä ja hölösuiselta mieheltä on ollut hoidettavana (ja on yksi tälläkin hetkellä) useampi tamma. Tämä siitostammojen hoidon tietyn osa-alueen (harjaus, kavioiden huolto, hampaiden raspaus jne) laiminlyönti on noussut tähän mennessä suurimmaksi epäkohdaksi hevosbisneksessä ainkin täällä. En voi ottaa kantaa muiden Keski-Euroopan maiden tai edes muun Belgian meininkiin, sillä en ole sitä nähnyt, mutten ihmettelisi vaikka meininki olisi muuallakin samanlainen. Myös siitostammojen yleisen käsittelyn vähyys näkyy muun muassa siinä, että tammoja joutuu tarhassa välillä jahtaamaan ihan huolella että ne saa kiinni ja tarkastettavaksi. Sama juttu varsovien ja varsoneiden laitumella olevien tammojen kanssa. Olen kiroillut viimeisen viikon ajan kun Pippiä ja Pepperiä on pitänyt jahdata pitkin isoa laidunta eikä ainakaan Pipin nappaaminen onnistu yksin perkeleelläkään. Olen miettinyt meneväni tekemään harjausurakan siitostammojen tarhaan, jossa niistä puolet tällä hetkellä asustelee ihan omalla ajallani, mutta pitkien ja rankkojen päivien vuoksi en ole sitä jaksanut vielä ainakaan toistaiseksi toteuttaa. En edes tiedä, suostuisivatko tammat seisomaan nätisti paikallaan puunattavana.

Myös varsojen ja nuorten hevosten käsittelemisen vähyys on kummastuttanut, vaikka syyn sille tiedänkin ja se on yksinkertaisesti ajan puute. Talon väellä saatika päätoimisella hevosenhoitajalla Åsalla ei todellakaan ole aikaa käsitellä kaiken muun kiireen ja kilpailuhässäköiden lisäksi nuoria hevosia. Ne kasvavat ilmeisesti ikäluokittain laumassa laitumella kunnes niitä ruvetaan ottamaan ratsukoulutukseen. Kaikkien muidenkin hoitotoimenpiteiden opettaminen alkaa vasta kun hevoset otetaan ratsukoulutukseen. Sekös se vasta mukavaa varmasti onkin! Toki, hyvä että saavat rauhassa kavereiden kanssa kasvaa, antavathan Islannissakin issikoiden olla emiensä ja kavereidensa kanssa vapaana laitumilla koskemattomana 4-5-vuotiaiksi ennenkuin niiden kanssa ruvetaan tekemään mitään. Kaikista täällä kasvatetuista hevosista on kuitenkin tullut kelpo ratsuja ja vieläpä onnistuneesti kilpailevia suurimmasta osasta. Ehkäpä kesän aikana vielä pääsen seuraamaan kun joku muksuista otetaan koulutukseen. Seuraava oppimisen paikka tällä hetkellä ratsutuksessa olevilla 4-vuotiailla on pesukarsinassa seisominen ja pesulle opettaminen, Åsa jo mainitsikin että ensi viikolla pitäisi vissiin tuohon hommaan ryhtyä ja että siitä tulee varmasti melko jännää. Baba on muun muassa kuulemma sellainen että se potkii pesukarsinan takaseinää aivan hullun lailla, sillä se on jo pesukarsinassa seisonutkin aikaisemmin. No, nähtäväksi jää mitä tapahtuu.

Pablo the pappa 24v.

Kuluneen viikon aikana isoimpina uusina juttuina olen oppinut injektoimaan hevosta lihakseen, oksitosiinia tarkemmin mainittuna. Pieni askel maailmalle, mutta iso askel minulle, sillä pelkään hitusen neuloja ja kaikenlainen piikittäminen ällöttää jo ajatuksen tasolla. Mutta kun otti homman haltuun ja vaan teki, niin ei se piikittäminen ollutkaan niin paha juttu. Ensimmäisenä uhrinani oli asiakkaan selle francais -tamma Kombel (Kombel Saint Paer, i. Le Tot de Semilly). Kombellin jälkeen olen viikon aikana piikittänyt useampaa tammaa ilman, että kukaan on saanut mitään komplikaatioita eli ihan onnistuneesti ilmeisesti. Maanantaina olin myös aamutallissa ensimmäistä kertaa ilman Åsaa, joten ruokinta- ja purukarsinoiden siivousnakki napsahti minulle. Åsa oli aamun poissa hakemassa passiaan Brysselistä. Ihan yksin en onneksi kuitenkaan joutunut olemaan, vaan Alin eli paikan yleistyömies oli aamutallia kanssani tekemässä niinkun yleensäkin. Camilla oli myös puuhailemassa mukana ja vei hevosia tarhaan ja kävelykoneeseen. Ei siis todellakaan mikään ylitsepääsemätön juttu.

Eilen olin ensimmäistä kertaa myös mukana kisoissa ja oltiin tuolla noiden yliöverihienolla hevosrekalla liikenteessä. Ajeltiin 30 kilometrin päähän Diepenbeekiin Pony Challengeen joka on osa viikonlopun aikana järjestettävää Gouden Laars te Diepenbeekiä eli Diepenbeekin Kultaista Hevosenkenkää. Mukana eilen olivat ponit Adamo, Super Girl, Katie (Katie Again, i. Ardgaineen Boy), Quickstar sekä Karim. Emilia hyppäsi Adamolla, Katiella ja Super Girlillä ja Alexander Quickstarilla ja Karimilla. Emilia ja hänen poninsa jäivät valitettavasti vaille sijoituksia, mutta Alexander nappasi Karimilla voiton 110 cm luokasta. Paljon oli poneja kisaamassa ja päällimmäiseksi huomioksi nousi yksi pienen pieni tyttö, joka hyppäsi ensin pienellä ja pyöreällä, mutta vikkelällä ponilla 90 cm luokan sekä pari isompaa luokkaa kahdella eri ponilla. Tomera tyyppi, joka huuteli ponilleen kannustuksia pitkin rataa ja paineli menemään ihan täysiä. 90 cm luokasta tyttö saikin kotiinviemisiksi ruusukkeen, tarkempaa sijoitusta en tosin tiedä.

Pikkulikka ja pyöreä poni Shakira

Ainiin, olenhan mä tän kahden viikon aikana ollut Wimiä avustamassa kahdessa alkionhuuhtelussa sekä yhdessä caslick -operaatiossa! Ja koti-ikävä on näköjään alkanut iskeä, vaikken olisi koskaan uskonut. Tai oikeastaan vaan haikailen Suomen kesän perään ja mitä tulen missaamaan mutta onhan täälläkin kesä ihan yhtä lailla ja nättejä maisemia jos vaan jaksaisi hilata takamuksensa kämpästä ulos työajan ulkopuolella! Loppuun vielä video Emilian ja Katien radasta: https://www.youtube.com/watch?v=tI4i6h3Ab1c !