Perillä ollaan

Taksi, bussi, kaksi eri lentokonetta, kaksi eri junaa ja autokyyti. Perillä ollaan. Reitti oli siis Tammela-Forssa-Vantaa-Riika-Bryssel-Leuven-Genk-Gruitrode. Kahden massiivisen matkalaukun rahtaaminen ei muuten ole mukavaa vaikka molemmissa onkin pyörät. Onneks käsilaukun kantokahvakin antoi periksi vasta Leuvenissa junasta poistuessa josta oli vaihto Genkiin menevään junaan eli viimeiseen julkisen liikenteen kulkuneuvoon. Sain viriteltyä kyseisen kahvan kuitenkin vielä kiinni laukkuun niin että sen kantaminen onnistui. En nukkunut perjantain ja lauantain välisenä yönä ollenkaan ja menin nukkumaan eilen yhdeksän maissa paikallista aikaa eli kymmeneltä Suomen aikaa. Ihme kyllä ei väsyttänyt niin paljoa kuin esimerkiksi nyt, vaikka on 12 tuntia unta takana. Sammuin kuin saunalyhty samantien kun pääsin peiton alle. Matka meni siis hyvin, loistavasti oikeastaan mutta Riikassa odotettu 5 tuntia toista lentokonetta oli varmaan yksi elämäni pisimpiä odotuksia. No okei, Riikan lentokentällä torkuin puolisen tuntia lentokentän penkeille rötvähtäneenä. 100 kilometrin junamatkalla sain ihastella niin Belgialaista lähiötä kuin maaseutuakin. Talot ovat hyvin erinäköisiä kuin Suomessa mikä nyt ei sinänsä ole ihme. Täällä on isoja omenapuuistutuksia ja paljon lehmiä ja hevosia on ihan joka paikkaan tungettuna. Maaseutu on niitä täynnä, mutta myös kylien ja kaupunkien laidoilla ihmiset pitää hevosiaan takapihoillaan! Kaunista täällä on ja kevät on jo pitkällä, paljon pitemmällä kuin Suomessa. Toistaiseksi en ole havainnut itsessäni pahoja allergiaoireita, hieman oli nenä tukossa aamulla herätessä mutta kun aineenvaihdunta lähti liikkeelle sekin tukkoisuus karisi pois. Lehmät ja hevoset ovat jo laitumella, niin myös täällä paikan päällä.

Saavuin siis Genkiin [lausutaan hassulla kurkku g:llä eli jotakuinkin gch-kurkkuärrä-enk :'D] noin 16.50 paikallista aikaa. G muuten lausutaan hollannissa tosi vaikeesti ja mulle korjattiin jo heti Brysselin lentokentän rautatieasemalla aseman nimen lausuminen kun suomalaisesti töräytin kovalla g:llä "Aim koing tu KENK.." lipputiskin virkailijamiehelle. Enivei, rautikselta mut tulikin hakemaan nuori sinisilmäinen poika, eikä paikan emäntä Camilla. Meni hetki ennenkuin paikansin Camillan kuvaaman "pienen mustan auton jossa on keltaiset rekisterikilvet", mutta löysin kuin löysinkin Patrickiksi esittäytyvän nuorukaisen. Patrick on siis hollantilainen esteratsastajanuorukainen, mua vuoden vanhempi ja asuu mun kämppiksenä tässä ori/karanteenitallin yläkerrassa. Alempana kuvia kämpästä. Patrick kertoi lähtevänsä samantien mut heitettyään katsomaan estekisoja johonkin naapurikaupunkiin ja ilmoitti myös sen jälkeen jäävänsä kisojen afterpartyihin. Pyysi muakin mukaan, mutta totesin että parempi jäädä purkamaan tavarat ja tutustumaan paikkaan sekä rauhoittumaan matkan jäljiltä. Kerkeää sitä myöhemminkin, ainakin sen perusteella että Patrick kertoi että täällä järjestetään tosi paljon estekilpailuita ja niiden jälkeen on lähes aina jotkut pippalot ja nimenomaan siellä kisapaikalla.. Patrick piti mulle pikaisen esittelykierroksen paikassa ja lähti sen jälkeen. Mulle piti olla valmiina peitto, tyyny ja lakanat, mutta en löytänyt kuin lakanan patjalle. Soitinkin Camillalle ja tämä kertoi että hänen vanhin poikansa on kotona, Camilla kun itse oli (ja on edelleen) Alzehofessä estekisoissa kahden nuoremman lapsensa kanssa, jotka ovat kisaamassa. Camilla sanoi soittavansa Christianille, että hän toisi mulle tarvittavat kamat. Yhytin sitten Christianin pihalta hommistaan ja hän kävi hakemassa mulle heidän ruokavarastoistaan aamiaista kun kaupat oli jo kiinni sekä toi mulle petivaatteet. Mukava nuorukainen, vähän eri kaliiperia kuin Patrick, joka tuntuu olevan todellinen herrasmies kun ei edes auttanut mua kantamaan laukkuja.. :D Illalla sitten kävin kiertelemässä tiluksia vielä itsekseni ja moikkaamaassa 2-3-vuotiaita varsoja sekä siitostammoja. Kiertelin myös talleissa ja huomasin myös miniponiorin, joka asustaa kanojen ja kukon kanssa samassa tarhassa. Hauska tapaus. Täällä on naapurissa molemmilla puolilla myös hevosia ja tuossa ihan lähellä spottasin pari friisiläistä sekä todennäköisesti belgian työhevosia, ihania jyhkyjä kaksi kappaletta! Suurin shokki illalla oli, etten paikantanut mistään kahvinkeitintä ja pieni paniikki alkoi hiipiä mieleen. Kysyin sitten Christianilta että juoko täällä kukaan kahvia ja poika huojennuksekseni totesi että kyllä ja näytti mulle missä on kahvinkeitin. No se kahvinkeitin on semmonen kapselikeitin -tyyppinen ratkaisu, eli semmoinen valmis annospussi pykätään koneeseen ja se tekee pienen kupillisen kahvia. Mutta kahvia kuitenkin, luojan kiitos!

Heräsin hetkeksi, kun Patrick tuli kotiin vähän neljän jälkeen aamuyöstä. Heräsin sitten lopullisesti kymmenen aikaan ja Patrick nousi samaan aikaan, kävi suihkussa, ilmoitti että hänen pitäisi vartin päästä lähteä Alzehofeen samoihin kisoihin missä Camilla lapsineen on ja pari sanaa vaihdettuaan mun kanssa lähti leipineen lätkimään. Mä söin aamiaista ja kahvin toivossa lampsin alakerran toimiston ovelle, JOKA OLI LUKOSSA. Patrick oli yöllä tullessaan kotiin sen laittanut kiinni kun Christian oli sen mua varten jättänyt auki. Paniikki iski jälleen ja lähdin paikantamaan Christiania kun tiesin että poika voisi olla jossain hommissa ulkona. Kävin moikkaamassa taas tammoja ja nuorukaisia sekä sitä hassua ponia ja pian Christian ajelikin paskakärry perässä traktorilla hollille ja sanoi tulevansa kohtapuoliin antamaan mulle kahvia ja viemään mut kauppaan. Sain sitten kyydin Meeuwen pikkumarkettiin, hyvin samantapainen kauppa kuin Valintatalo tai K-Market. Pieni ja melko kallis. Christian sanoikin että kyseinen marketti on kylän kallein mutta ainoa mikä on sunnuntaisin ilmeisesti auki. No, sainpahan ruokaa ja kyhäsin jauhelihakeittoa takaisin kämpille tultuani. Tuossa hellassa ei ole levyjen lämpösäätönuppien vieressä mitään merkkiä mihin suutaan on isommalle ja mihin pienemmälle, joten kokeilin onneani ja huikealla päättelykyvylläni laitoin levyt lämpiämään omasta mielestäni suurimmalle lämmölle. Puoli tuntia meni ja mietin että lämpeneepäs nuo levyt hitaasti, kunnes tajusin kokeilla muitakin säätöjä ja lopulta sainkin sitten nappulat osoittamaan kuuminta ja ruoanlaitto alkoi suttaantua. Hirveästi ei loppujen lopuksi belgialaisessa ruokatarjonnassa ole eroavaisuuksia Suomen tarjontaan, mutta täällä on litran cokispulloja! Löytyy myös "normaaleja" 1,5 litran cokispulloja. Keksivalikoima on paljon suurempi kuin Suomessa, samoi n erilaisia salaatteja ja kaaleja on miljoona, lähes kaikki kotimaista tavaraa. Perunat on pienessä paperipusseissa ja kaikki liha tuorekamaa eli styroksiastiassa jossa on elmukelmua päällä. Tuosta pikkumarketistakin löytyi sitten vielä erikseen lihatiski! Tuoretta ruokaa on ainakin tarjolla. Mutta sitten on myös suklaavanukasta litran purkeissa. Ja tuoreita lättyjä, se oli kummastuttavaa, siellä ne kökötti paketeissa kylmähyllyssä. Pakasteista löytyi miljoona erilaista keittokasvispussia eri keitoille ja sellaisen huomion tein, että belgialaiset käyttävät omia ruokakassejaan, eli muovikasseja ei osta lähes kukaan ostosten yhteydessä, toisin kuin suomalaiset. Täällä ollaan hitusen ekologisempia siis. Ostin kaupasta myös varmuuden vuoksi pikakahvia, jos en jostain syystä pääsisikään toimistoon keittämään kahvia.

Kotiin takaisin tullessa Christian pisti mulle kahvit tulille (itse ei juo juurikaan kahvia) ja kertoi että Hollannissa porukka juo enemmän kahvia kuin Belgiassa. Juteltiin siinä hetki Belgian säästä sekä kilpailemisesta ja Christian kertoi että hän on varmaan ainut joka on tässä huushollissa ollut koulukilpailuissa, ja sekin oli kerran jotta sai estekilpailuluvan. Eli esteet on täällä todellakin se juttu ja talli on täynnä estehevosia. Karanteeniosaston hevosissa saattaa olla kouluhevosiakin mutta yleensä loikkakopuja. Itse kouluratsastajana kerroin naurahdellen, että olen ollut muutamissa estekisoissa, jopa ihan onnistuneesti, mutta korkeus on ollut sitä 50-60cm ja että nykyään pelkään esteitä. Ehkä se täällä sitten muuttuu jos joku pitäisi mulle vaikka joskus jonkun estetunnin jos ylipäätään ikinä pääsen hevosen selkään. Täällä on työntekijöinä tällä hetkellä vissiinkin espanjalainen tai brasilialainen groom, eli hevostenhoitaja/paskanlappaaja, Carmen joka on talon sihteeri, Wim eli toinen pääjehuista, joka on eläinlääkäri ja tekee hommia sekä kiertäen asiakkailla että täällä, Camilla eli huushollin pääpiru sekä Patrick ratsastajana. Sen verran sain myös Patrickilta kuulla, että tänne tulee lähes kaikki Belgian orit hyppäämään pukille, eli melko merkittävä laitos on kyseessä. Camilla ja lapset tulee tänään illalla kotiin ja huomenna alkaiskin sitten varsinainen työ klo 7.00. Mihin mun pitää aamulla mennä on vielä mysteeri, mutta eiköhän se illan aikana selviä. Christian käy lukiota Leuvenissa joten hän palaa sinne tänään. Saas nähdä miten päivät ja hommat lähtee rullaamaan!