Blogi on ollut kuolleena jo jonkun aikaa ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tämän hetkisen harjoittelupaikkani omistajat eli pomoni eivät halua tietoja tai kuvia heidän tilastaan ja hevosistaan internettiin. Tämän vuoksi en ole voinut tänne juttujani jaaritella. Uskalsin kuitenkin liittää tähän postaukseen jotakin kuvia..
Sen verran uskallan kuitenkin kertoa, että harjoittelua on enää reilut 2 viikkoa jäljellä ja huomenna saapuu noin 10 kappaletta tyttöjä viikon mittaiselle ratsastusleirille. He tulevat asumaan tässä "groom housessa" kanssani. joten vipinää ja vilskettä ei varmasti tule ensi viikolla puuttumaan. En ole vieläkän ratsastanut Belgiassa oloni aikana kertaakaan ja tuskin tulen ratsastamaankaan. Kysyin pomoiltani, olisiko minulla mahdollisuutta ratsastamiseen ja suhtautuminen oli positiivista, mutta mitään ei ole silti tapahtunut. Taidan sitten hevosen selkään kavuta taas Suomeen palattuani.
Melkoista tunteiden vuoristorataa on tämä kesä ollut ja harjoittelusta on jäänyt aika ristiriitaiset fiilikset. Se täytyy myöntää, että olen Belgiassa oloni aikana oppinut aivan helvetisti, en pelkästään hevosista ja niiden käsittelystä vaan elämästä ylipäätään. Olen myös löytänyt itsestäni ja mielestäni uusia aspekteja ja joutunut pohtimaan aika paljon oman pään sisällä juttuja. Helppo taival tämä neljä kuukautta ei ole ollut, mutta asiat olisivat voineet mennä paljon huonomminkin. Harjoittelupaikan vaihdos oli todellakin hyvä päätös, enkä kadu sitä hetkeäkään. Olen tullut niin loistavasti pomojeni (ja hevostenkin, heh) kanssa toimeen ja olen päässyt rutiineihin hyvin kiinni ja minuun luotetaan sekä minulle annetaan paljon vastuuta. Meinasin jäädä tänne vielä kuukaudeksi pitempään ja mennä kouluun hieman myöhässä, mutta henkinen hyvinvointini ei sitä salli, vaan kaipaan todellakin lomaa. Harjoittelun loputtua edessä onkin kuukauden loma ennen koulun alkua ja sekin on jo lähes buukattu täyteen. Mutta päätä tyhjentävällä ohjelmalla. :)
Suomeen paluu on tällä hetkellä mielessäni melko pelonsekaisena, en tiedä miten tulen reagoimaan tai mitä tapahtuu kun palaan takaisin kotimaan kamaralle. Täällä olen elänyt jotenkin ihan täysin eri maailmassa kuin Suomessa, vaikka olen ollut tiiviisti yhteydessä perheeni ja suomalaisten ystävieni kanssa. Olen täällä tutustunut moneen uuteen ihmiseen ja kaikki nämä ihmiset on olleet ihan huipputyyppejä! Olen saanut myös hyviä ystäviä ja sen vuoksi Suomeen palaaminen osittain suuresti surettaakin. Myöskään sydänsuruilta ei ole vältytty, mutta minun kaltaiselleni hyvin impulsiiville sekä ensin tehden ja sitten vasta ajatellen toimivalle tyypille se ei ole oikeastaan ole ollut mikään yllätys. Vaikka elämä paiskoo välillä päin pläsiä, täytyy laittaa se leuka rintaan ja marssia kohti uusia pettymyksiä. Suomeen palattuani en kuitenkaan aio jatkaa taistoani yksin, kuten tähän mennessä. JA MERILLE SUURI KIITOS ANTWERPENIN REISSUSTA, oli superia! Damiin asti ei päästy koska persaukiset opiskelijat reissussa, mutta tehdään sit varmaan erikseen oma reissu sinne. :)
Tuliaisia en ole vielä ostanut ja ajattelin shoppailut tehdä viimeisinä päivinä ja kaikki kerralla eli tuliaistoiveita otetaan vielä vastaan. Valitettavasti en ole miljönääri (voi harmi!!) joten ihan kaikille kummin kaimoille en pysty tuliaisia ostamaan ja ne villeimmät tuliaistoiveet voi jättää jotakuta rikkaampaa varten! :D Postailen vielä kun olen saapunut kotiin tai kotimatkalta, miten mulle kävi.
And to my non-Finnish friends in Belgium: I love you, guys. You made my internship so much better and it has been such a pleasure to meet you all. I wish we'll all gonna see again sometime soon and you're fucking sure that I'll be back in Belgium next summer, no matter what! Gentse Feesten is a big temptations and maybe some festival :p Recommend me something! And of course you are always welcome to Finland, I'll provide a place to sleep even though it's in a reeeally small village. But hopefully I'll have a car by then so that I can show you around. It's stupid to say this already, but I'm gonna miss you lovelies so much that it hurts. <3 Special thanks for Elias, Jens and Céline for Yellowstock experience, it was my seconds "real" festival ever, I have to admit that :p













