Tänään on hyvä sunnuntai. Oikeasti hyvä fiilis ekaa kertaa koko viikkoon. Suoraan sanottuna on ollut rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti, henkisesti raskaampaa tosin. Omaa vikaa ollut kyllä väsymys siltä osin, että on ollut pakko iltaisin valvoa katsoen sarjoja vaikka on tietänyt että pitäisi mennä ajoissa nukkumaan. Ja täällä aikaisin nukkumaan meno tarkoittaa iltayhdeksää. Jos valvoo kymmeneen tai yhteentoista, peitto ja tyyny tuntuvat varmasti aivan liian hyvältä aamulla. Mutta läpi pusketaan vaikka harmaan kiven. Totta puhuakseni olen miettinyt useasti kotiin lähtöä sekä hanskojen tiskiin lyömistä heti seuraavan pienemmänkin vastoinkäymisen sattuessa kohdalle, mutta periksi en aio antaa. Ylpeyteni olen saanut niellä jo kauan aikaa sitten ja täällä olo on ollut hyvää harjoitusta pitämään kerrankin tämä hölösuu kiinni. Onneksi työkaverit on tosi hyviä tyyppejä joten jaksaa painaa pitkääkin päivää. Isäntäväenkin kanssa tulen kyllä hyvin toimeen, mutta ihan täyttä henkistä yhteyttä ei ole syntynyt, syytä en tiedä enkä ole kyllä kysynytkään. Tunnustellen mennään eteenpäin ja yritän väläytellä hymyä niin usein kuin mahdollista huolimatta siitä, ettei välttämättä kauheasti todellisuudessa hymyilyttäisikään. Yksinäistähän on myös ollut tämä viikko sen jälkeen kun Javier lähti, ei sillä että hänestäkään olisi mitenkään suuremmoisen paljon ollut seuraa, mutta se hiljainen seurakin on parempi kuin ei seuraa ollenkaan. 
Asiapa tänään tosin korjaantui, sillä kämppään pölähti 12 aikaan uusi kämppikseni Camillan saattelemana. Tällä kertaa kyseessä on kanssani samanikäinen tyttö Virosta! Kadri nimeltänsä ja jousimies horoskoopiltansa, eli meillä alkoi synkkaamaan heti hyvin. Uusi kämppis oli iloinen ja mukava yllätys, vaikkakin kämppä oli kuin räjähdyksen jäljiltä kun tänne saapuivat Camillan kanssa. Tämä päivä oli nimittäin tarkoitettu siivoamiselle, joten en ollut evääni letkauttanu kämpän siisteyden eteen koko viikkona. Tuli kummasti vauhtia nousta sängystä ylös ja heti suorilta kun vaatteet olin saanut päälle, aloin tiskaamaan ja imuroin kämpän. Nyt on taas siistiä! Kun nimet oli Kadrin kanssa vaihdettu ja taustat kutakuinkin selvitelty, lähdettiin metsästämään ruokaa naapurikylästä. Esson yhteydessä olevasta Bruno -nimisestä huoltsikkamarketista hakemassa "Calzone Parmat", eli parmankinkulla ja juustolla varustetut calzonet sekä minä sain maitoa aamukahviini. Kadrilla on myös jackrusselinterrierinarttu, jonka nimestä en tosin saanut kiinni. Hän itse on ollut Belgiassa kolme kuukautta ja sitä ennen hän asui Marbellassa Espanjassa pari vuotta. Kun tultiin takaisin kotiin, näytin Kadrille paikkoja ja esittelin hevosia. Nyt hän lähti De Warreen katsomaan kisoja. Hän tuo mukanaan illalla toisen virolaisen Katrin asumaan tänne pariksi yöksi meidän kanssa, kun tämän asumuksessa on ilmeisesti jossain remppaa tai jotain muuta meneillään. Eli siis ei ainakaan voi enää valittaa yksinäisyydestä! Eihän siinä, the more the merrier. Itse ajattelin vain chillata ja katsoa lisää Orange Is The New Blackin uusinta tuottaria, joka julkaistiin pari päivää sitten. 
Hevosrintamalla ei ole vieläkään mitään kummallista, Pleasurea odotetaan edelleen varsovaksi ja nyt sitä on tällä viikolla otettu öiksi sisälle, vaikkei tammalla ole vieläkään näkynyt vahaa nisissä. Jospa se varsa putkaisi ulos ensi viikon aikana. Tamman käyskentely alkaa olla jo melko raskaan näköistä ja maha aivan järjettömän kokoinen. Alexander sitten kertoi Pleasuren mahaa päiviteltyäni, että heillä oli vuosi sitten tamma jonka varsamaha oli niin iso, ettei se mahtunut kunnolla mahansa kanssa edes karsinan ovesta sisään. Siinä onkin ollut varsalla kokoa.. Täällä käytetään muuten kunnon high tec varsomishälyttimiä sekä varsovat tammat tuodaan öiksi karsinaan, jossa on kameravalvonta. Toinen varsahälytin on pieni keltainen tulitikkurasian muotoinen kapistus, joka ommellaan tamman häpyhuuliin kiinni ja kun tamman avautumisvaihe alkaa, se lähettää hälytyssignaalin talossa sisällä olevaan vastaanottimeen. Toinen varsahälytin on juoksutusvyönnäköinen "varsavyö" jossa on antenni ja anturit, joka ilmeisesti hälyttää kun tamma on maannut tarpeeksi kauan asennossa, jossa tammat yleensä varsovat. Lisää varsomishälyttimistä voi lukea englanniksi täältä! Ikävämpänä asiana on varsarintamalla ollut se, että yhden vieraan ihmisen omistuksessa olevan tammavarsan takajalkaan oli tullut laitumella suhteellisen syvä haava, jonka vuoksi jalassa oli alkava infektio ja vuohinen oli todella turvoksissa. No ei kun tamma varsoineen sisälle karsinaan ja varsalle tuikaten antibioottina Kelbomar 100ml/mg 10ml kaks kertaa päivässä sekä kerran päivässä 3ml Phenylarthritea kipulääkkeeksi kahden päivän ajan. Parin päivän hoidon jälkeen jalan turvotus oli laskenut jo huomattavasti eikä varsa ontunutkaan jalkaa ollenkaan. 
Super Girl on joko jo myyty tai se todennäköisesti myydään ensi viikon aikana. Minne, sitä en tiedä. Ponitamma on ollut Camillalla varsasta asti ja se on toiminut Emilian kilparatsuna useamman vuoden, joten ponin lähtö on tytölle varmasti haikeaa. Super Girl on saanut olla paljon ulkona ja Emilia on ratsastanut ponin kuluneen viikon aikana vain kerran. Perjantai oli todella kuuma päivä ja kauhistelin kun Åsa laittoi Super Girlille talliloimen päälle kun se tuli tarhasta sisälle. Åsa kuitenkin selvensi, että Super Girl on kuulemma sellainen poni, joka palelee tosi helposti ja sillä on talvella jopa 4-5 loimea päällekkäin ulkona ja poni silti tärisee sisälle tullessaan, joten ohut talliloimi 30 asteen helteellä ei tunnu ponilla missään. Hassuja eläimiä täällä. Pitäisi ensi viikon aikana varmaan muuten naputella vähän esittelyä paikan hevosista.
Mutta eipä tällä kertaa enempää. Tänään on ollut tosi lämmin, saa nähdä millainen ensi viikko on säältään. Hassua muuten, että pidän tosi paljon hellepäivien jälkeisistä harmaista ja pilvisistä päivistä, jolloin on noin 20 astetta muttei kuitenkaan kylmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti