Hirmumyrskyjä ja tähdenlentoja mun pään sisällä

Blogi on ollut kuolleena jo jonkun aikaa ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tämän hetkisen harjoittelupaikkani omistajat eli pomoni eivät halua tietoja tai kuvia heidän tilastaan ja hevosistaan internettiin. Tämän vuoksi en ole voinut tänne juttujani jaaritella. Uskalsin kuitenkin liittää tähän postaukseen jotakin kuvia..

Sen verran uskallan kuitenkin kertoa, että harjoittelua on enää reilut 2 viikkoa jäljellä ja huomenna saapuu noin 10 kappaletta tyttöjä viikon mittaiselle ratsastusleirille. He tulevat asumaan tässä "groom housessa" kanssani. joten vipinää ja vilskettä ei varmasti tule ensi viikolla puuttumaan. En ole vieläkän ratsastanut Belgiassa oloni aikana kertaakaan ja tuskin tulen ratsastamaankaan. Kysyin pomoiltani, olisiko minulla mahdollisuutta ratsastamiseen ja suhtautuminen oli positiivista, mutta mitään ei ole silti tapahtunut. Taidan sitten hevosen selkään kavuta taas Suomeen palattuani.

Melkoista tunteiden vuoristorataa on tämä kesä ollut ja harjoittelusta on jäänyt aika ristiriitaiset fiilikset. Se täytyy myöntää, että olen Belgiassa oloni aikana oppinut aivan helvetisti, en pelkästään hevosista ja niiden käsittelystä vaan elämästä ylipäätään. Olen myös löytänyt itsestäni ja mielestäni uusia aspekteja ja joutunut pohtimaan aika paljon oman pään sisällä juttuja. Helppo taival tämä neljä kuukautta ei ole ollut, mutta asiat olisivat voineet mennä paljon huonomminkin. Harjoittelupaikan vaihdos oli todellakin hyvä päätös, enkä kadu sitä hetkeäkään. Olen tullut niin loistavasti pomojeni (ja hevostenkin, heh) kanssa toimeen ja olen päässyt rutiineihin hyvin kiinni ja minuun luotetaan sekä minulle annetaan paljon vastuuta. Meinasin jäädä tänne vielä kuukaudeksi pitempään ja mennä kouluun hieman myöhässä, mutta henkinen hyvinvointini ei sitä salli, vaan kaipaan todellakin lomaa. Harjoittelun loputtua edessä onkin kuukauden loma ennen koulun alkua ja sekin on jo lähes buukattu täyteen. Mutta päätä tyhjentävällä ohjelmalla. :)

Suomeen paluu on tällä hetkellä mielessäni melko pelonsekaisena, en tiedä miten tulen reagoimaan tai mitä tapahtuu kun palaan takaisin kotimaan kamaralle. Täällä olen elänyt jotenkin ihan täysin eri maailmassa kuin Suomessa, vaikka olen ollut tiiviisti yhteydessä perheeni ja suomalaisten ystävieni kanssa. Olen täällä tutustunut moneen uuteen ihmiseen ja kaikki nämä ihmiset on olleet ihan huipputyyppejä! Olen saanut myös hyviä ystäviä ja sen vuoksi Suomeen palaaminen osittain suuresti surettaakin. Myöskään sydänsuruilta ei ole vältytty, mutta minun kaltaiselleni hyvin impulsiiville sekä ensin tehden ja sitten vasta ajatellen toimivalle tyypille se ei ole oikeastaan ole ollut mikään yllätys. Vaikka elämä paiskoo välillä päin pläsiä, täytyy laittaa se leuka rintaan ja marssia kohti uusia pettymyksiä. Suomeen palattuani en kuitenkaan aio jatkaa taistoani yksin, kuten tähän mennessä. JA MERILLE SUURI KIITOS ANTWERPENIN REISSUSTA, oli superia! Damiin asti ei päästy koska persaukiset opiskelijat reissussa, mutta tehdään sit varmaan erikseen oma reissu sinne. :)

Tuliaisia en ole vielä ostanut ja ajattelin shoppailut tehdä viimeisinä päivinä ja kaikki kerralla eli tuliaistoiveita otetaan vielä vastaan. Valitettavasti en ole miljönääri (voi harmi!!) joten ihan kaikille kummin kaimoille en pysty tuliaisia ostamaan ja ne villeimmät tuliaistoiveet voi jättää jotakuta rikkaampaa varten! :D Postailen vielä kun olen saapunut kotiin tai kotimatkalta, miten mulle kävi.

And to my non-Finnish friends in Belgium: I love you, guys. You made my internship so much better and it has been such a pleasure to meet you all. I wish we'll all gonna see again sometime soon and you're fucking sure that I'll be back in Belgium next summer, no matter what! Gentse Feesten is a big temptations and maybe some festival :p Recommend me something! And of course you are always welcome to Finland, I'll provide a place to sleep even though it's in a reeeally small village. But hopefully I'll have a car by then so that I can show you around. It's stupid to say this already, but I'm gonna miss you lovelies so much that it hurts. <3 Special thanks for Elias, Jens and Céline for Yellowstock experience, it was my seconds "real" festival ever, I have to admit that :p

Silmät kiinni karjuen kohti tuntematonta

Mulla tuli niin sanotusti mitta täyteen ja päätin laittaa rattaat pyörimään. Uusi kämppikseni Kadri sai pakit viiden päivän työskentelyn jälkeen (hänen oli siis koeajalla) ja todellista syytä ei sanottu asianomaiselle suoraan. Vaihdan siis harjoittelupaikkaa huomenna loppuharjottelun ajaksi. Uusi talli sijaitsee Sint-Niklaasissa, noin 40 kilometriä Antwerpenistä lounaaseen. Paikka on pienempi kuin nykyinen harjoittelupaikkani, eli New Nordic Horses, sillä siellä on "vain" noin 30 hevosta yhteensä. Talli on yksityinen talli, jonka omistajat harjoittavat hevosten myyntiä sekä vuokraavat karsinapaikkoja. Omistajapariskunnan poika kilpailee esteillä. Nyt on vaan todettava, että on todella ollut onnea matkassa, sillä aluksi tuleva pomoni Chris sanoi puhelimessa, että he ovat jo sopineet toisen suomalaisen tytön kanssa tämän tulosta töihin heille, mutta sanoi myös ottavansa numeroni ylös mikäli toisen tytön kanssa tulee jokin ongelma tai tämä peruuttaakin tulonsa. Heitin jo toivon tästä paikasta, mutta mahtoiko olla kulunut edes 20 minuuttia kun puhelimeen kilahtaa ensin tekstiviesti ja sen jälkeen puhelu. Chris soittaa vielä ja pyytää minua laittamaan hänelle sähköpostia ja kertomaan itsestäni sekä liittämään sähköpostiin jotakin kuvia tai videoita minusta hevosen selässä. Kerroin Chrisille tilanteeni ja että olen jo Belgiassa, jolloin kävi ilmi että toinen tyttö, jonka on tarkoitus mennä töihin heille pääsee tulemaan vasta elokuun alussa. Siitä lähtikin sitten hyvin hedelmällinen keskustelu, jossa Chris kertoi enemmän paikasta ja kyseli minusta. Keskiviikkona hän puhui vaimonsa kanssa kun he olivat käyneet läpi lähettämäni sähköpostin ja saman päivän iltana tuli viesti, että he ottavat minut heille. Puhelimessa kaikki on kuulostanut tähän asti hyvältä, ehkä jopa vähän liiankin hyvältä, mutta jutun juju on alunperin ollut siinä, että heille oli tarkoitus värvätä hevosenhoitaja, jolla on asunto ja auto käytössä, ruuat maksetaan sekä oman hevosen saa ottaa mukaan, mutta varsinaista kunnon palkkaa töistä ei olisi tiedossa, vain luontaisedut ja taskurahaa. Minuahan tämä ei sinänsä haittaa, koska en ole saanut palkkaa NNH:llakaan enkä taskurahaakaan kuin pari kertaa. Olen myös maksanut ruokani itse, joten jos ruuat jatkossa maksetaan, olen pelkästään jo siitä melko onnellinen. Paikassa on ollut suomalaisia hevosenhoitajia ilmeisesti ennenkin ja Chris on ollut tiiviisti yhteydessä suomalaisiin hevosihmisiin. Suomalaiselta hevosihmiseltä tuon työpaikkailmoituksenkin Facebookista bongasin. 

Harjoittelupaikan vaihdon syitä en ala tässä sen kummemmin ruotimaan, mutta sanon vain sen, ettei NNH ole paikka minulle. Jatkuva stressi ja elämän oleminen lähes täysin pelkkää työntekoa ei ole minun psyykkeelleni sopiva juttu, varsinkin kun olen tullut näinkin "kauas" harjoitteluun. Suomessa olisin todennäköisesti kituuttanut huulta purren haroittelun loppuun saakka samassa paikassa, vaikka harjoittelu ei olisi ollut täysin mieleinen. Mutta kun olen kerran täällä, haluan ottaa täällä viettämästäni kaiken mahdollisen irti. Aikataulutuksen ja "täydellisten" työrutiinien puute on ollut varmastikin yksi suurimpia viihtymättömyyden aiheuttajia, samoin henkilökemioiden kohtaamattomuus pomojen kanssa. Osaa hevosista tulee kyllä ikävä, varsinkin tuota nelivuotiaiden kolmen koplaa, eli Alexanderia, Alaskaa sekä jättiläiskirahvi-Babaa. Tänään kävin pojat hyvästelemässä töiden jälkeen ja kaikki kolme nuuskuttelivat ja rapsuttelivat olkapäitäni lempeästi ylähuulillaan takaisin kun rapsuttelin ja taputtelin niitä. ♥ Itkuhan siinä tuli. *niisk* 

Olen tehnyt myös tuttavuutta varsojen kanssa, Pinkin orivarsa (i. Dieu-Merci van T&L) ja Pleasuren tammavarsa (i. For Pleasure) ovat olleet rohkeimmat ja laitumella olen saanut molempia rapsutella ja pusutella ihan rauhassa. Pleasuren tammavarsalla on nyt jo havaittavissa hienoisia draamakuningattaren elkeitä, kun korvat liimautuvat niskaan ja hampaat välähtävät jos hänen korkeutensa kallisarvoista naamaa lääppii liikaa. Ja ikää varsallahan on kaksi viikkoa.. Saa nähdä millainen tapaus tuosta tulee kun kasvaa. Pinkin pikkumies taas on oikea hurmuri ja nätti kuin sika pienenä. Tai siis hevonen pienenä.

Eilen talsin auringonpaahteessa pitkin eekkereitä ja ripustelin hyönteiskarkottimia laitumien ja tarhojen aitoihin joka helvatun nurkkaan, Wimin käskystä. Viritelmät olivat melko eeppiset, sillä karkotinmateriaaleinani oli yleensä orien vehkeen pesemiseen käytettäviä vanurättejä (no käyttämättömiä tietysti!), kuminarua, lääkeruisku sekä jotain melko tujakalta haisevaa mustaa tervasekoitesysteemiä (ainakin luulisin että sisältää tervaa hajun perusteella). Vanurätit leikkasin kolmeen osaan ja tein kaikkiin reiän, josta pujotin pätkän kuminarua läpi. Tarvikkeet ja karkoitemix ämpäreihin, kamat kantoon ja pyörän selkään. Laitumien ja tarhojen luona ruiskuttelin ainetta vanurätinpalasille ja kiinnitin ne kuminarulla sähkölankaan. Ja kyllä, otin virrat pois paimenesta ennenkuin rupesin sähkölankojen kanssa pläräämään. :D Talsittua tuli vissiin jokunen (kilo)metri ja rusketuskin taisi taas osasta kroppaa syventyä. Tajusin vasta kun olin jo kiertänyt noin 3/4 osaa laitumista, että olisin voinut kääriä t-paidan hihat ylös hieman aikaisemmin, mutta eikös t-paitarusketus ole nykypäivänä muotia työukkojen ja -akkojen keskuudessa? Eilen olin myös mukana yhden 3-vuotiaan ruunan lopetuksessa. Tämä onneton oli saanut suolensa kierteelle laitumella edellisenä päivänä, eikä sitä oltu huomattu ajoissa. Abonnee pääsi sitten rauhallisesti nukutuksessa sateenkaarisillalle. En tirauttanut, ihme kyllä.

Nyt on myös tallin suurpesu tehty ja minä pääsin kuuraamaan varuste- ja rehuhuoneen yläpuolella olevia seiniä. Christian ja Alin hoitivat painepesurin heiluttelun, kun me Åsan kanssa kuivailtiin vesiä käytävältä ja raaputeltiin paskaa karsinoiden lattiasta. Eilen kävi myös the "fly man" ruiskuttelemassa tallit hyönteistorjunta-aineella. Hauskan omalaatuinen tyyppi, saattoi kyllä olla hieman hyönteismyrkkyhuuruissakin..

Ja jotta elämä ei tosiaan olisi pelkkää työntekoa, suunnitteilla on minilomareissu Antwerpeniin ensi viikon viikonloppuna. Tämäkin oli uudelle pomolle ihan okei. Merin kanssa varattiin sängyt hostellista Antwerpenin keskustasta ja kävikin lykky kun oli todella halvalla enää kaksi vuodetta vapaana. Alunperin oli tarkoitus lähteä Amsterdamiin, mutta sieltä on tähän vuodenaikaan mahdoton saada halpoja hostellipaikkoja kahdelle ihmiselle kolmeksi yöksi alle 200 eurolla kahden viikon varoitusajalla. Antwerpenissäkin näyttäisi olevan mielenkiintoisia paikkoja ja juttuja, kuten eläintarha (AFRIKANPINGVIINEJÄ!!)  sekä timanttimuseo. Ajattelimme myös käydä päiväreissulla junalla Damissa, sillä muun muassa Van Goghin taidemuseo, seksimuseo sekä kortsugalleria on must see. Mulle täytyisi myös löytää uusi käsilaukku ja mahdollisesti lompakko edellisten lahotessa pikkuhiljaa käsiin, hiusväri sekä käyttöfarkut kun yhdet hapertuivat sisäreisien kohdalta ja toiset siirtyivät tervamyrkyn kanssa lotrattuani pysyvästi kategoriaan "tallifarkut". Katsotaan myös kuinka meidän kahden punapään käy Belgian yöelämässä.. Kuulemisiin!

Tiskivuori, sahanpurua, olkea ja uusi kämppis

Tänään on hyvä sunnuntai. Oikeasti hyvä fiilis ekaa kertaa koko viikkoon. Suoraan sanottuna on ollut rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti, henkisesti raskaampaa tosin. Omaa vikaa ollut kyllä väsymys siltä osin, että on ollut pakko iltaisin valvoa katsoen sarjoja vaikka on tietänyt että pitäisi mennä ajoissa nukkumaan. Ja täällä aikaisin nukkumaan meno tarkoittaa iltayhdeksää. Jos valvoo kymmeneen tai yhteentoista, peitto ja tyyny tuntuvat varmasti aivan liian hyvältä aamulla. Mutta läpi pusketaan vaikka harmaan kiven. Totta puhuakseni olen miettinyt useasti kotiin lähtöä sekä hanskojen tiskiin lyömistä heti seuraavan pienemmänkin vastoinkäymisen sattuessa kohdalle, mutta periksi en aio antaa. Ylpeyteni olen saanut niellä jo kauan aikaa sitten ja täällä olo on ollut hyvää harjoitusta pitämään kerrankin tämä hölösuu kiinni. Onneksi työkaverit on tosi hyviä tyyppejä joten jaksaa painaa pitkääkin päivää. Isäntäväenkin kanssa tulen kyllä hyvin toimeen, mutta ihan täyttä henkistä yhteyttä ei ole syntynyt, syytä en tiedä enkä ole kyllä kysynytkään. Tunnustellen mennään eteenpäin ja yritän väläytellä hymyä niin usein kuin mahdollista huolimatta siitä, ettei välttämättä kauheasti todellisuudessa hymyilyttäisikään. Yksinäistähän on myös ollut tämä viikko sen jälkeen kun Javier lähti, ei sillä että hänestäkään olisi mitenkään suuremmoisen paljon ollut seuraa, mutta se hiljainen seurakin on parempi kuin ei seuraa ollenkaan. 

Asiapa tänään tosin korjaantui, sillä kämppään pölähti 12 aikaan uusi kämppikseni Camillan saattelemana. Tällä kertaa kyseessä on kanssani samanikäinen tyttö Virosta! Kadri nimeltänsä ja jousimies horoskoopiltansa, eli meillä alkoi synkkaamaan heti hyvin. Uusi kämppis oli iloinen ja mukava yllätys, vaikkakin kämppä oli kuin räjähdyksen jäljiltä kun tänne saapuivat Camillan kanssa. Tämä päivä oli nimittäin tarkoitettu siivoamiselle, joten en ollut evääni letkauttanu kämpän siisteyden eteen koko viikkona. Tuli kummasti vauhtia nousta sängystä ylös ja heti suorilta kun vaatteet olin saanut päälle, aloin tiskaamaan ja imuroin kämpän. Nyt on taas siistiä! Kun nimet oli Kadrin kanssa vaihdettu ja taustat kutakuinkin selvitelty, lähdettiin metsästämään ruokaa naapurikylästä. Esson yhteydessä olevasta Bruno -nimisestä huoltsikkamarketista hakemassa "Calzone Parmat", eli parmankinkulla ja juustolla varustetut calzonet sekä minä sain maitoa aamukahviini. Kadrilla on myös jackrusselinterrierinarttu, jonka nimestä en tosin saanut kiinni. Hän itse on ollut Belgiassa kolme kuukautta ja sitä ennen hän asui Marbellassa Espanjassa pari vuotta. Kun tultiin takaisin kotiin, näytin Kadrille paikkoja ja esittelin hevosia. Nyt hän lähti De Warreen katsomaan kisoja. Hän tuo mukanaan illalla toisen virolaisen Katrin asumaan tänne pariksi yöksi meidän kanssa, kun tämän asumuksessa on ilmeisesti jossain remppaa tai jotain muuta meneillään. Eli siis ei ainakaan voi enää valittaa yksinäisyydestä! Eihän siinä, the more the merrier. Itse ajattelin vain chillata ja katsoa lisää Orange Is The New Blackin uusinta tuottaria, joka julkaistiin pari päivää sitten. 

Hevosrintamalla ei ole vieläkään mitään kummallista, Pleasurea odotetaan edelleen varsovaksi ja nyt sitä on tällä viikolla otettu öiksi sisälle, vaikkei tammalla ole vieläkään näkynyt vahaa nisissä. Jospa se varsa putkaisi ulos ensi viikon aikana. Tamman käyskentely alkaa olla jo melko raskaan näköistä ja maha aivan järjettömän kokoinen. Alexander sitten kertoi Pleasuren mahaa päiviteltyäni, että heillä oli vuosi sitten tamma jonka varsamaha oli niin iso, ettei se mahtunut kunnolla mahansa kanssa edes karsinan ovesta sisään. Siinä onkin ollut varsalla kokoa.. Täällä käytetään muuten kunnon high tec varsomishälyttimiä sekä varsovat tammat tuodaan öiksi karsinaan, jossa on kameravalvonta. Toinen varsahälytin on pieni keltainen tulitikkurasian muotoinen kapistus, joka ommellaan tamman häpyhuuliin kiinni ja kun tamman avautumisvaihe alkaa, se lähettää hälytyssignaalin talossa sisällä olevaan vastaanottimeen. Toinen varsahälytin on juoksutusvyönnäköinen "varsavyö" jossa on antenni ja anturit, joka ilmeisesti hälyttää kun tamma on maannut tarpeeksi kauan asennossa, jossa tammat yleensä varsovat. Lisää varsomishälyttimistä voi lukea englanniksi täältä! Ikävämpänä asiana on varsarintamalla ollut se, että yhden vieraan ihmisen omistuksessa olevan tammavarsan takajalkaan oli tullut laitumella suhteellisen syvä haava, jonka vuoksi jalassa oli alkava infektio ja vuohinen oli todella turvoksissa. No ei kun tamma varsoineen sisälle karsinaan ja varsalle tuikaten antibioottina Kelbomar 100ml/mg 10ml kaks kertaa päivässä sekä kerran päivässä 3ml Phenylarthritea kipulääkkeeksi kahden päivän ajan. Parin päivän hoidon jälkeen jalan turvotus oli laskenut jo huomattavasti eikä varsa ontunutkaan jalkaa ollenkaan. 

Super Girl on joko jo myyty tai se todennäköisesti myydään ensi viikon aikana. Minne, sitä en tiedä. Ponitamma on ollut Camillalla varsasta asti ja se on toiminut Emilian kilparatsuna useamman vuoden, joten ponin lähtö on tytölle varmasti haikeaa. Super Girl on saanut olla paljon ulkona ja Emilia on ratsastanut ponin kuluneen viikon aikana vain kerran. Perjantai oli todella kuuma päivä ja kauhistelin kun Åsa laittoi Super Girlille talliloimen päälle kun se tuli tarhasta sisälle. Åsa kuitenkin selvensi, että Super Girl on kuulemma sellainen poni, joka palelee tosi helposti ja sillä on talvella jopa 4-5 loimea päällekkäin ulkona ja poni silti tärisee sisälle tullessaan, joten ohut talliloimi 30 asteen helteellä ei tunnu ponilla missään. Hassuja eläimiä täällä. Pitäisi ensi viikon aikana varmaan muuten naputella vähän esittelyä paikan hevosista. 

Mutta eipä tällä kertaa enempää. Tänään on ollut tosi lämmin, saa nähdä millainen ensi viikko on säältään. Hassua muuten, että pidän tosi paljon hellepäivien jälkeisistä harmaista ja pilvisistä päivistä, jolloin on noin 20 astetta muttei kuitenkaan kylmä.

Kuuma, kylmä, tuulinen, sateinen, aurinkoinen, pilvinen?

Katie Again & R.I.P. Only You

Belgian sää on todella kummallinen. Viimeisen reilun kuukauden aikana täällä on käyty läpi lähes kaikki mahdolliset säätilat lukuunottamatta pakkasta ja lumisadetta. On ollut yksi turkasen kuuma päivä (+30 astetta ihan out of nowhere, voin muuten kertoa että oli tosi laiska työpäivä!), yksi kunnon ukkosmyrsky sekä sadetta, tuulta ja aurinkoa vuoronperään sekä välillä samaan aikaan. Toisaalta on mukavaa että on vielä ainakin ollut vähän viileämpi ilma, mutta kyllä se hellepäiväkin ihan kiva toisaalta oli. Olen saanut myös väriä ihooni ja tästä kertoo hienon hieno rannekellosta tullut rusketusraita vasemmassa kädessä.. Tarvis varmaan vaihtelun vuoksi pitää kelloa välillä toisessa kädessä :D 

Kämppis nro 2 eli mr. Espanja lähti tänään, lentäen Epsanjaan kuudeksi päiväksi ja palaten sitten etelä-Belgiaan uuteen työpaikkaan. Jos en tietäisi tarkemmin lähdön syytä, pitäisi vissiin ruveta miettimään että kuorsaankohan liikaa.. Javierin kautta tutustuin kahteen kolumbialaiseen hevosenhoitajaan, jotka myös vaihtavat työpaikkaa etelä-Belgiaan joten sinne menee nekin kaverit. Ollaan kahtena lauantaina oltu ulkona näiden tyyppien kanssa ja mukavaahan on ollut vaihteeksi päästä vähän ihmisten ilmoille kämpässä tatteilun sijaan. Tosin asunnon ulkopuolelle astumisessa on myös omat riskinsä, kuten esimerkiksi se, että kaiken viihtymisen tuoksinnassa viikko sitten lauantaina pankkikorttini päätti vapauttaa itse itsensä velvollisuuksistaan ja luikerteli vaivihkaa ulos farkkujeni taskusta jossain vaiheessa iltaa. Päätin sitten tapattaa kortin saman tien seuraavana päivänä kun oltiin Hollannin puolella baarissa enkä tiennyt olisinko päässyt korttia sieltä kyselemään ja totta puhuakseni en edes tiennyt baarin nimeä kun itse en sitä katsonut ja pojat eivät sitä osanneet kertoa sunnuntaina. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että Javier tiesi kyllä baarin nimen mutta sunnuntaitumussaan ei sitä tainnut muistaa tai tajuta. Viime viikolla myöskin kyseisen baarin baarimikko otti yhteyttä minuun Facebookin kautta ja laittoi kuvat pankkikortistani ja kyseli että olenko kyseisen karkulaisen omistaja. No olinhan minä, mutta kortti kun oli jo tapettu, pyysin mikkoa katkaisemaan vihulaisen ja heittämään tämän roskiin. Samaan keskusteluun sisältyi sittemmin pyyntö että ilmoittaisin kyseiselle mikolle jos olisin tulossa taas samaan paikkaan, sillä hän mielellään kuulemma minulle yhden huurteisen tarjoaisi. Huolimatta siitä, että pankkikorttini hävisi ja tasainen tulonlähde tällä hetkellä uupuu en ole jäänyt ruuatta. Suurimmat kiitokset siitä äitipuolelleni, jonka selvänäkijän kykyjen ansiosta osasi minulle varmuuden vuoksi antaa matkaan luottokortin hätätapauksia varten. Nyt sitten odotellaan uutta pankkikorttia saapuvaksi Tampereen konttoriin, josta isä voisi sen hakea ja laittaa tulemaan paketissa, jossa on muun muassa mukana myös uusi puhelin! Niin tosiaan, rakkaan Samsungini päätti lopettaa maallisen taipaleensa ja loikkasi bengihypyn ilman köyttä tallin lattialle parisen viikkoa sitten. LC-näyttö teki itsemurhan, mutta muuten puhelin vielä toimii. Ei siis kannata ihmetellä miksen ole vastannut WhatsApp -viesteihin. Päätin sitten tämän ikävän insidentin seurauksena siirtyä omenamaailmaan kahden Android -luurin jälkeen, saa nähdä tuliko tehtyä hirveä virhe.

Viimeisen blogipostauksen jälkeen on myös syntynyt NNH -varsa nro 3, tällä kertaa ruunikko orivarsa Pinkille! (Pink HH Z, i. Pablo) Tämä piirtopäinen ja kolmella vuohissukalla varustettu pikkumies on kyllä oikea hurmuri! Vielä en ole saanut aikaiseksi ottaa kyseisestä varsasta kuvia, mutta toivottavasti lähipäivinä jaksaisin tarttua kameraan ja käydä räpsäisemässä muutaman otoksen. Pleasuren (i. Pablo) maha on ollut järjettömän valtava jo pitemmän aikaa ja joka päivä täytyykin olla kyttäämässä tamman nisiä, että koska rupeaa maitoa kerääntymään tai vahaa näkymään. Myös Pialotta (Pialotta HH Z, i. Pablo) on jo melkoisen massava mamma, saa nähdä kumpi varsoo ensin. Muuten hevosten kanssa kuljetaan aika samaa rataa, Picobello lähti eilen uudellen omistajalleen ja Topspin (i. Etrusco) lähtee huomenna taipaleelle Brasiliaan uusien omistajiensa luokse. Bananan (Banana d'Ive Z, i. Baloubet du Rouet) jalan paranemista odotellaan, sillä kun oli kengän huonot naulaukset aiheuttaneet painetta kavioon ja tästä syystä tamma alkoi viime viikolla lievästi ontua. Vanha kenkä otettiin irti ja Banana sai toispuoleisen suolavesijalkakylvyn pari kertaa viime viikolla kunnes tallin vakiokengittäjä laittoi kengän uudestaan paremmin tamman jalkaan. Nooa (Arc de Noah HH Z, i. Arko III), Gaga (Lady Gaga HH Z, i. Lux Z) ja Parajumper (Parajumper HH Z, i. Paquito Z) pääsivät tänään laidunlomalle ajaksi x, joten liikutettava hevosmäärä on vähentynyt melkoisesti viikossa, ihanaa! Uusi tallityöntekijä Wendy oli myös (oletettavasti?) ensimmäistä päivää tänään tutustumassa paikkoihin ja opettelemassa tallin käytäntöjä, Åsa kun muuttaa Englantiin parin kuukauden päästä miesystävänsä kanssa. 

Pum-Pum-Pumis!

Alexander oli viime viikolla keskiviikosta sunnuntaihin Nation's Cupissa edustamassa Belgiaa Carreran (Carrera van de Kattevennen Z, i. Conterno Grande) , Bodysseen (Bodyssee des Avelines, i. Radco d'Houtveld) ja Cyklonin (Cyklon Texass, i. Nando) kanssa. Sen tarkempia sijoituksia en (taaskaan) valitettavasti tiedä, mutta kuulemma kaikki hevoset hyppäsivät hyvin. Oksitosiinin piikityksestä on muuten mulle tullut jo rutiini, kun on useampi tamma ollut tässä jota on pitänyt piikittää pitkin päivää. Eli tammoille tuupataan kaulaan 2ml oksitosiinia kahden tunnin välein. Tällä pyritään ehkäisemään kohtutulehduksia siemennyksen jälkeen. Siemennyksen jälkeen tammat yleensä seuraavana päivänä huuhdellaan jollain vielä minulle tuntemattomaksi jääneellä liuoksella ja sitten tuikataan oksitosiinia perään. Myös alkionhuuhteluissa avustaminen on jo melko tuttua kauraa, samoin caslick -operaatiot. Yllättävän paljon Wim tykkää tikata noita tammojen toosia. En osaa ottaa kantaa kuinka herkästi esimerkiksi Suomessa kyseistä operaatiota tehdään? Täällä kuitenkin Wim operoi kaikki tammat joilla vähäänkään häpärit lerpattaa tai tuntuu menevän ilmaa emättimeen normaalin kontrollin yhteydessä. Viime viikolla lopetettiin myös yksi siitostamma, Only You, jolle oli iskenyt kohtutulehdus joka ei ottanut parantuakseen usean lääkekuurinkaan jälkeen. Hännän leikkasivat tammalta omistajalle muistoksi tämän pyynnöstä, Wim toteutti eutanasian täällä kotona ja joku tyyppi kävi tamman samana päivänä poimimassa kyytiin. Puma (Pumareusa HH Z, i. Pablo) pääsi myös jatketulle kesälomalle laitumelle kun tamma alkoi ontua vammajalkaa taas viime viikolla. Saa nähdä tuleeko siitä enää estehevosen jalkaa ollenkaan vai onko Pumalla siitostamman ura tiedossa.

Nyt ei kuitenkaan valitettavasti keskittyminen riitä enempään tekstiin, sillä mulla on uusi Game of Thronesin jakso kattomatta ja Dexterin vikaa kautta jäljellä enää kaksi jaksoa.. kääk! Palailen taas myöhemmin kunhan inspis iskee!

Pomppivia poneja ja pitkiä päiviä

Kaks viikkoa onkin hujahtanut viimeisestä postauksesta, mutta yksinkertaisesti ei vaan ole ollut jaksamista kirjoittaa aikaisemmin. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja nakutella edes jotain tekstin tynkää! Elämä rullaa aika samoilla raiteilla kuin kaksi viikkoa sitten, paljon on edelleen uutta asiaa tosin tullut ja opittu on kaiken näköistä. Itsevarmuutta hommiin on myös tullut huomattavasti ja rutiinien päistä on saatu ote.

Tässä välissä tallin ratsastajan on vaihtunut edellisen saatua potkut, onneksi Patrickilla oli jo seuraava työpaikka kutakuinkin tiedossa. Uusi, tällä kertaa Epsanjasta kotoisin oleva Javier muutti saman katon alle viime torstai-iltana. Mulle tosin ei tästä kämppiksen sisäänastumisesta ilmoitettu etukäteen mitään ja olin jo mennyt petiin kun Wim marssii (koputtaen toki ensin) sisälle tämän miekkosen kanssa. Tähän mennessä tyyppi on vaikuttanut mukavalta ja jotain keskusteluakin ollaan saatu aikaiseksi vaikka hän ei kovin hyvää englantia puhukaan. Javier vaikuttaa myös hyvältä ratsastajalta ja ainakin näin alussa keskittyy hyvin työskentelemään hevosten kanssa yksilöinä eikä vain vähän ratsastele. Kyseinen tyyppi tulee hyvin toimeen myös nuorten hevosten kanssa ja kaikki sujui perjantaina loistavasti jopa jättiläiskirahvi Baban kanssa, joka on "hieman" herkkä eläin ja sitä ei oltu liikutettu viikkoon.

Belgian estemestaruudet olivat viime viikonloppuna ja siellä oli useampi "meidän" hevosista. Viittaan jatkossa paikan hevosiin ja muihin siihen liittyviin juttuihin "meidän" asioina, sillä mulle on helpompi kertoa niin. Ihan varma en ole mitä sijoituksia mestaruuksista tuli, mutta Alexander ja Emilia molemmat hyppäsivät siellä niin poneilla kuin hevosillakin ja muun muassa pieni ja pyöreä poni Adamo pääsi kilpailuihin pitkästä aikaa! Kesän toinen NNH -varsa syntyi aamuyöllä 14.5. Pepperille (Pepper HH Z, i. Pablo v. Berkenbroeck) ja ruunikko tammavarsa tämäkin on. Isänsä on huippuesteori Vigo d'Arsouilles (i. Nabab de Reve) ja olen pannut merkille että varsasta on jo nyt suuret odotukset.

Siitostammojen yleisen hoidon laiminlyönti on tullut näiden muutaman viikon aikana melko selkeäksi, osa hoidettavaksi tulevista tammoista on toki todella hyvässä kunnossa, johtuen todennäköisesti siitä että ovat ensimmäistä kertaa tiineytettävinä eli tulevat lähes suoraan treenistä. Osa hyväkuntoisista tammoista (karva kiiltää, kaviot on huollettu, harja ei ole takussa) näyttää kyllä myös siltä, että niillä on jo pari varsaa alla, eli onneksi myös näitä kokeneempiakin hyvin hoidettuja siitostammoja näyttäisi täältä löytyvän. Sitten on nämä tapaukset, joiden etukaviot on niin karseessa kunnossa että tamma ontuu oikein huolella toista etujalkaansa. Mietin jo mielessäni tätä tammaparkaa karsinasta tutkimuskarsinaan ja takaisin useampaan kertaan kävelyttäessäni, että miten Belgiassa voisi tehdä eläinsuojeluilmoituksen. Kun omistaja tuli tamman hakemaan, meinasin tälle sanoa tamman kavioista mutten uskaltanut, kun en tiennyt miten Wim siihen reagoisi ja olisiko tässä tilanteessa ollut mahdollisuus menettää hyvä ja pitkäaikainen asiakas, kun samalta pieneltä ja hölösuiselta mieheltä on ollut hoidettavana (ja on yksi tälläkin hetkellä) useampi tamma. Tämä siitostammojen hoidon tietyn osa-alueen (harjaus, kavioiden huolto, hampaiden raspaus jne) laiminlyönti on noussut tähän mennessä suurimmaksi epäkohdaksi hevosbisneksessä ainkin täällä. En voi ottaa kantaa muiden Keski-Euroopan maiden tai edes muun Belgian meininkiin, sillä en ole sitä nähnyt, mutten ihmettelisi vaikka meininki olisi muuallakin samanlainen. Myös siitostammojen yleisen käsittelyn vähyys näkyy muun muassa siinä, että tammoja joutuu tarhassa välillä jahtaamaan ihan huolella että ne saa kiinni ja tarkastettavaksi. Sama juttu varsovien ja varsoneiden laitumella olevien tammojen kanssa. Olen kiroillut viimeisen viikon ajan kun Pippiä ja Pepperiä on pitänyt jahdata pitkin isoa laidunta eikä ainakaan Pipin nappaaminen onnistu yksin perkeleelläkään. Olen miettinyt meneväni tekemään harjausurakan siitostammojen tarhaan, jossa niistä puolet tällä hetkellä asustelee ihan omalla ajallani, mutta pitkien ja rankkojen päivien vuoksi en ole sitä jaksanut vielä ainakaan toistaiseksi toteuttaa. En edes tiedä, suostuisivatko tammat seisomaan nätisti paikallaan puunattavana.

Myös varsojen ja nuorten hevosten käsittelemisen vähyys on kummastuttanut, vaikka syyn sille tiedänkin ja se on yksinkertaisesti ajan puute. Talon väellä saatika päätoimisella hevosenhoitajalla Åsalla ei todellakaan ole aikaa käsitellä kaiken muun kiireen ja kilpailuhässäköiden lisäksi nuoria hevosia. Ne kasvavat ilmeisesti ikäluokittain laumassa laitumella kunnes niitä ruvetaan ottamaan ratsukoulutukseen. Kaikkien muidenkin hoitotoimenpiteiden opettaminen alkaa vasta kun hevoset otetaan ratsukoulutukseen. Sekös se vasta mukavaa varmasti onkin! Toki, hyvä että saavat rauhassa kavereiden kanssa kasvaa, antavathan Islannissakin issikoiden olla emiensä ja kavereidensa kanssa vapaana laitumilla koskemattomana 4-5-vuotiaiksi ennenkuin niiden kanssa ruvetaan tekemään mitään. Kaikista täällä kasvatetuista hevosista on kuitenkin tullut kelpo ratsuja ja vieläpä onnistuneesti kilpailevia suurimmasta osasta. Ehkäpä kesän aikana vielä pääsen seuraamaan kun joku muksuista otetaan koulutukseen. Seuraava oppimisen paikka tällä hetkellä ratsutuksessa olevilla 4-vuotiailla on pesukarsinassa seisominen ja pesulle opettaminen, Åsa jo mainitsikin että ensi viikolla pitäisi vissiin tuohon hommaan ryhtyä ja että siitä tulee varmasti melko jännää. Baba on muun muassa kuulemma sellainen että se potkii pesukarsinan takaseinää aivan hullun lailla, sillä se on jo pesukarsinassa seisonutkin aikaisemmin. No, nähtäväksi jää mitä tapahtuu.

Pablo the pappa 24v.

Kuluneen viikon aikana isoimpina uusina juttuina olen oppinut injektoimaan hevosta lihakseen, oksitosiinia tarkemmin mainittuna. Pieni askel maailmalle, mutta iso askel minulle, sillä pelkään hitusen neuloja ja kaikenlainen piikittäminen ällöttää jo ajatuksen tasolla. Mutta kun otti homman haltuun ja vaan teki, niin ei se piikittäminen ollutkaan niin paha juttu. Ensimmäisenä uhrinani oli asiakkaan selle francais -tamma Kombel (Kombel Saint Paer, i. Le Tot de Semilly). Kombellin jälkeen olen viikon aikana piikittänyt useampaa tammaa ilman, että kukaan on saanut mitään komplikaatioita eli ihan onnistuneesti ilmeisesti. Maanantaina olin myös aamutallissa ensimmäistä kertaa ilman Åsaa, joten ruokinta- ja purukarsinoiden siivousnakki napsahti minulle. Åsa oli aamun poissa hakemassa passiaan Brysselistä. Ihan yksin en onneksi kuitenkaan joutunut olemaan, vaan Alin eli paikan yleistyömies oli aamutallia kanssani tekemässä niinkun yleensäkin. Camilla oli myös puuhailemassa mukana ja vei hevosia tarhaan ja kävelykoneeseen. Ei siis todellakaan mikään ylitsepääsemätön juttu.

Eilen olin ensimmäistä kertaa myös mukana kisoissa ja oltiin tuolla noiden yliöverihienolla hevosrekalla liikenteessä. Ajeltiin 30 kilometrin päähän Diepenbeekiin Pony Challengeen joka on osa viikonlopun aikana järjestettävää Gouden Laars te Diepenbeekiä eli Diepenbeekin Kultaista Hevosenkenkää. Mukana eilen olivat ponit Adamo, Super Girl, Katie (Katie Again, i. Ardgaineen Boy), Quickstar sekä Karim. Emilia hyppäsi Adamolla, Katiella ja Super Girlillä ja Alexander Quickstarilla ja Karimilla. Emilia ja hänen poninsa jäivät valitettavasti vaille sijoituksia, mutta Alexander nappasi Karimilla voiton 110 cm luokasta. Paljon oli poneja kisaamassa ja päällimmäiseksi huomioksi nousi yksi pienen pieni tyttö, joka hyppäsi ensin pienellä ja pyöreällä, mutta vikkelällä ponilla 90 cm luokan sekä pari isompaa luokkaa kahdella eri ponilla. Tomera tyyppi, joka huuteli ponilleen kannustuksia pitkin rataa ja paineli menemään ihan täysiä. 90 cm luokasta tyttö saikin kotiinviemisiksi ruusukkeen, tarkempaa sijoitusta en tosin tiedä.

Pikkulikka ja pyöreä poni Shakira

Ainiin, olenhan mä tän kahden viikon aikana ollut Wimiä avustamassa kahdessa alkionhuuhtelussa sekä yhdessä caslick -operaatiossa! Ja koti-ikävä on näköjään alkanut iskeä, vaikken olisi koskaan uskonut. Tai oikeastaan vaan haikailen Suomen kesän perään ja mitä tulen missaamaan mutta onhan täälläkin kesä ihan yhtä lailla ja nättejä maisemia jos vaan jaksaisi hilata takamuksensa kämpästä ulos työajan ulkopuolella! Loppuun vielä video Emilian ja Katien radasta: https://www.youtube.com/watch?v=tI4i6h3Ab1c !