Viikolla 7 hevosen omistajuus -teema jatkui ja kävimme tarkemmin omistajien käyttämien palveluiden kimppuun. Viikkotehtäväksi annettiin pareittain tai yksittäin selvittää oman osa-alueensa toimijoiden lukumäärä, yritysten ja yrittäjien nimet sekä perustietoa yrityksestä. Kokosimme sitten lopuksi kaikista osa-alueista isomman palvelukartoituksen. Me olimme jälleen pari Saran kanssa ja nappasimme aiheeksemme eläinlääkäripalvelut, sekä siitostoiminta, kuten siittolat ja oriasemat, sillä myös näissä laitoksissa toimii valtuutettu eläinlääkäri. Käytimme haussa apuna YTJ:n yritystietokantaa ja yrityksiä piti etsiä ihan käsipelillä käyttäen eläinlääkäristä jalostettuja hakusanoja. Saimme koottua yli 300 eri eläinlääkintäyritystä + kunnan- ja läänineläinlääkärit sekä hevosten keinosiemennyslupavaltuutetut, jolloin lopputulokseksi tuli yli 600 tahoa. Emme eritelleen pelkästään hevosia hoitavia eläinlääkäripalveluita tarjoavia yrityksiä ja toimitsijoita, vaan mukana olivat myös pieneläinklinikat ja pieneläinlääkärit. Tarkastelimme (ja nauroimme) myös yritysten päätoimialoja, mitä erilaisia aloja löytyi minkäkin palvelun alta ja kuinka montaa erilaista päätoimialaa yrityksistä löytyi ja kuinka monta saman päätoimialan yritystä listoilta löytyi. Eläinlääkintäpalveluiden päätoimialoista löytyi muun muassa "arvopaperien ja raaka-ainesopimusten välittäminen" Kainuun Eläinklinikka Oy:n päätoimialana. Alla hieman katsausta tekemäämme listaukseen.
Tämän viikon tiistaina teimme uuden opintoretken, tällä kertaa Jokimaan ravikeskukselle Lahteen. Tutustumisvierailulla aluksi meille puhui Jokimaan raviradan toimitusjohtaja Tomi Himanka. Jokimaan hevosurheilukeskusta pyörittävä taho on Lahden hevosystäväinseura ry, jonka johtokunnan puheenjohtaja on muuten isäni serkku Pekka Kairtamo. Raviradan varsinaisella palkkalistalla on vain toimitusjohtaja eli Tomi, sihteeri sekä yksi kuukausiplakkalainen ravintolan puolella vakituisessa työsuhteessa. Muuten Lahden hevosystäväinseura pyörittää suurimmaksi osaksi raviradan toimintaa. Tomi näytti meille Jokimaan tulevaa kaavoitussuunnitelmaa, josta näkyi kahden uuden ratsastuskentän paikat, uuden maneesin paikat sekä mahdollinen ostettava lisämaa, jonne voisi rakentaa ravi- ja ratsastusreittejä. Kokonaisuudessaan jos ostettava maapläntti ympättäisin Jokimaahan, sen pinta-ala tulisi olemaan noin 70 hehtaaria. Jokimaalle on myös mietitty hevosenlannalla toimivaa lämpölaitosta, johon tuotaisiin 200 hevosen lannat polttoaineeksi. Tomi myös kertoi, että Jokimaa jäyttää markkinointiin vuodessa noin 40 000 euroa ja suurin osa tuosta markkinointisummasta menee suurempien tapahtumien markkinointiin, kuten esimerkiksi Suur-Hollolan ajon mainostamiseen. Jokimaalla toimii myös Team Jokimaa, joka on usean ravivalmentajan porukka ja valmentajat sijaitsevat 50 kilometrin säteellä Jokimaan ravikeskuksesta. 
Jokimaalla toimii myös Koulutuskeskus Salpauksen hevosalan yksikkö. Aikaisemmin Salpauksen hevosopiskelijat olivat Asikkalassa, mutta opetus on nyt lähes kokonaan siirretty Jokimaan tiloihin. Vanhalle Tototiskien paikalle on rakennettu noin 600 neliötä Salpauksen opetustiloja. Salpauksesta meille kävi kertomassa opettaja Piritta Nieminen, joka on itsekin valmistunut aikoinaan HAMKista hevosagrologiksi. Koulun ravihevoset ovat olleet Jokimaalla koko ajan, mutta ratsuhevoset asustelevat vielä Asikkalassa, sillä Jokimaalla ei ole vielä mitään ratsastusmahdollisuutta. Salpaus on juuri ostanut vanhan ravitallin, jota on rempattu ratsutalliksi ja uusi maneesi on nyt suunnitelmiltaan valmis. Vielä pitäisi saada varmistus rahoitukselle ja panna toimeksi. Maneesin paikaksi on suunniteltu toisen ravitallin ja sen tarhojen tilalle molempien tallien välittömään läheisyyteen. Ravitallissa on 18 karsinaa ja ratsutalli tällä hetkellä 15 karsinaa. Lisäksi talleilla on muutama pihattopaikkaa. Pääsimme myös tallikierrokselle tutustumaan varsinaisesti molempiin talleihin. Kuten myös Piritta itse sanoi, tallit kaipaavat remonttia, samoin ratsutallin tarhat jotka ovat vanhan ravitallin peruja varmaankin suoraan 80 -luvulta, tai siltä ainakin näytti. Ravitallia ei ole remontoitu myöskään juurikaan 80-luvun jälkeen, joten sekin kaipaisi päivitystä. Jotain pitäisi tehdä ainakin inhottaville, todella korkealla oleville heinähäkeille, joihin heinä täytyy heitellä alhaalta käsin. Heinähäkit on kuulemma hitsattu kiinni karsinaelementteihin, joten niitä ei voida edes poistaa/vaihtaa. Itselleni nousi jälkeenpäin ajatus mieleen, että mahdetaanko Salpaukselle myöntää määrärahoja tallien kunnostamiseen tai edes maneesin rakentamiseen, saati saadaanko näitä uudistuksia koskaan toteutettua. Ratsutallia oli jo jonkin verran rempattu uuteen uskoon ja toiselle puolelle tallin käytävää oli jo vaihdettu uudet karsinaelementit. Toinen puoli odotti vielä vaihtoa.
Tallikierroksen jälkeen kävimme syömässä ja sen jälkeen Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto ry:n toimistolla kuuntelemassa, kun SHKL:n toiminnanjohtaja Mitja Nummenmaa kertoi meille hieman liitosta sekä sen toiminnasta. Pääasiassa SHKL:n toimintaan kuuluu Hevosenomistaja -lehden toimittaminen kuusi kertaa vuodessa sekä hevosenomistajille suunnatut neuvontapalvelut. Lehteen voi lähettää juttuja ja artikkeleita hevosiin liittyvistä aiheista periaatteessa kuka vain, kunhan artikkelit ovat tarpeeksi laadukkaita. SHKL ottaa näitä muiden tekemiä juttuja kuulemma hyvin mielellään vastaan. SHKL on myös järjestämässä vuosittain Ypäjällä suurta varsahuutokauppaa ja Mitja tekee tätä hommaa täysin vapaaehtoisena eli palkkaa hän ei tuosta rumbasta saa lainkaan. SHKL osallistuu mielellään myös esimerkiksi jäsentensä järjestämien tapahtumien arpajaispalkintoihin (esim. satulahuopia), sillä rahallista tukea he eivät juurikaan voi jäsenilleen antaa. Viime aikoina on järjestetty jäsenvärväyskilpailuja, joissa on ollut rahapalkintoja luvassa eniten jäseniä värvänneille henkilöille. Mitja olisi puhua pölpöttänyt meille mielellään pitempäänkin, mutta aika oli rajallinen ja siirryimme tutustumaan tuoreeseen Jokimaan hevoskuntoutuskeskukseen.
Jokimaan hevoskuntoutus on rakennettu myös vanhaan ravitalliin ja sieltä löytyy suolahuone, solarium sekä vesikävelymatto. Kuntoutuskeskus tarjoaa myös eläinlääkäri-, hammashoito-, kengitys- ja ajopalveluita, hierontaa, laserhoitoa sekä myy oheistuotteita hevosten hyvinvointiin liittyen. Kuntoutuskeskusella oli juuri sopivasti lämppäriravuri vesikävelymatolla demonstroimassa meille, kuin kävelymatto toimii. Alla videota vesikävelymaton toiminnasta käytännössä. Kuntoutuskeskuksen pääjehu osasi kertoa, että vesikävelymatto oli tilattu Saksasta ja sen hinnaksi oli tullut 70 000 euroa. Melko moni hevonen saakin vesimatolla kävellä, kunnes laite on itsensä maksanut takaisin. Hän osasi myös kertoa, että kuntoutuskeskuksella käy tietty vakioporukka ja jos joku jättää tulematta tai lopettaa käymisen, on kuntoutuskeskus melko pulassa. Yleisöryntäystä kuntoutuskeskus ei siis ole saanut. Pohdimme myös luokkakavereiden kanssa sitä, että kuntoutuskeskuksen sijainti ravikeskuksen yhteydessä tuskin tuo varsinaisia kilpailevia hevosia ylimääräisiin hoitoihin, kuten solariumiin, sillä ammattivalmentajille ei ole varaa ylimääräisiin kuluihin. Suurin osa kuntoutuskeskuksen asiakkaista siis muodostuukin luultavasti amatööri/harrastelijavalmentajien sekä ratsuihmisten hevosista. Joitakin ravihevosten hankkarivammoja on kuulemma vesikävelymatolla kuntoutettu ja eräänkin lämppärin jalka kuntoutettiin kuulemma kahdessa kuukaudessa.
Lopuksi oli tiedossa visiitti ravivarusteisiin erikoistuneella Veljekset Wahlsténilla, mutta jouduin jäämään kitumaan autoon kun sisäinen naiseuteni meinasin viedä tajun jo kuntoutuskeskuksella. Kaikenkaikkiaan reissu oli ihan yhtä mukava kuin Vermonkin, kipu tosin toi hieman ikävämmän mausteen mukaan. Reissulla mietin kuntoutuskeskuksen työntekijöitä, että sellainen homma voisi sopia itsellekin tai olla ihan mukavaa, jos siitä saisi hyvän liksan (pätien oikeastaan kaikkiin hevosalan hommiin).
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti